Hae tästä blogista

lauantai 17. helmikuuta 2018

Välikatsaus: Näitä olen lukemassa


Onpas aika hurahtanut nopeasti, kun edellisestä postauksesta on jo kolme viikkoa aikaa! Ohhoh. Näyttää siltä, että lukeminen sujuu nyt hitaasti (vähän on keskittymisvaikeuksia), joten ajattelin tähän väliin kertoa mitä minulla on luettavana:

Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja
Näkijän taru #2

Kuninkaan salamurhaajaa olen aloitellut lukemaan tässä vastikään ja tähän mennessä olen tykännyt. Hobb kirjoittaa ihanan sujuvasti, ja tietenkin haluan tietää miten Fitzille oikein käy. Mihin kuningaskunnassa ollaan menossa...

Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha

Tämä nuorten klassikko on ollut minulla luettavana jo pitkään. Aina kun tartun tähän, kirjaa tulee luettua oikein mielellään, mutta kun lasken sen takaisin yöpöydälle, siihen on jostain syystä vaikea tarttua uudestaan. Mutta enköhän tämän kanssa ehdi vielä Ajattomia satuja ja tarinoita 2 -haasteeseen.

John Galsworthy: Forsytein taru I

Tartuin tähän kirjastossa innoissani, sillä muistan kirjaan perustuvan tv-sarjan joten kuten nuoruudesta. Saas nähdä mitä kirjasta tykkään, olen vasta pari sivua saanut luettua.

Fedor Dostojevski: Muistelmia kuolleesta talosta

Tämä oli Jordan B. Petersonin kirjalistalla, jota tutkailin yksi päivä kiinnostuneena hänen verkkosivultaan. Vaikea, raskas aihe, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen ja tärkeä kirja. Ajattelin lukea tätä vähitellen, ajatuksen kanssa, sillä liian isoina annoksina ei kykene. Kirja kertoo venäläisen rangaistusvangin elämästä Siperian vankileirillä 1800-luvulla. Fiktiivinen tarina on vahvasti omaelämäkerrallinen.

❅❅❅

Tässäpä sitä olisi luettavaa kerrakseen. Lisäksi minulla on liuta muita kirjoja kirjastosta lainassa, mutta nähtäväksi jää ehtiikö niihin tarttua ennen palautuspäivää. :D Väliin on myös mahtunut muutamia uutuuskirjoja, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta kesken.


lauantai 27. tammikuuta 2018

Alias Grace (minisarja 2017)


Alias Grace, minisarja 2017
Netflix original.
kuva: IMDb

Se on aina ihanaa, kun löytyy joku hyvä minisarja, jonka parissa voi kätevästi viettää vapaapäivän. Törmäsin tähän alun perin Sarjarakastuja-blogin arvostelussa, muuten olisi varmaan mennyt ihan ohi. Tykästyin paljon sarjan synkähköön 1800-lukulaiseen tunnelmaan ja Gracen tarinaan. Pakko siis hehkuttaa tätä täälläkin. 😁

Alias Grace on kuusiosainen minisarja, joka perustuu Margaret Atwoodin romaaniin Nimeltään Grace. Tarinan keskiössä on murhasta tuomittu Grace Marks, jonka menneisyyteen tässä syvennytään, suurimmaksi osaksi psykiatri Simon Jordanin haastatteluiden kautta. Tohtori Jordan yrittää tutkia Gracen mielensopukoita ymmärtääkseen onko Grace syyllinen vai ei. Hän ei nimittäin muista mitään murhayön tapahtumista.

Sarja on todella hyvin rakennettu, henkilökuvaukset tarpeeksi syviä minun makuuni ja näyttelijät nappivalintoja (varsinkin Sarah Gadon Gracen roolissa ja Edward Holcroft tohtori Jordanina). Etenkin Grace hahmona mielestäni mukavan moniulotteinen. Tarinaa kerrotaan kiehtovasti takaumien, haastatteluiden ja Gracen omien ajatuksien kautta. Kiehtovan sarjasta tekee myös se, että katsojalle ei ole aina selvää puhuuko Grace totta vai ei. Näin minä ainakin ajattelin läpi sarjan.

Historiallisen sarjan ystävää tässä myös hemmotellaan, sillä tämä sijoittuu 1800-luvun Kanadaan. Miljöönä toimivat kuritushuoneet sekä idylliset maalaistalot (ja kartanot) palvelusväkineen ja isäntineen. Atwoodin kirjoittama kirja perustuu tositapahtumaan, jonka ympärille hän on kutonut fiktiivisen moniverkkoisen tarinan.

Eli jos et ole löytänyt tätä minisarjaa vielä Netflixistä ja tykkäät tummanpuhuvista historiallisista draamasarjoista, hieman murhamysteerillä höystettynä, suosittelen tsekkaamaan!

Seuraavaksi mulla on katsomislistalla mm. Anna, a lopussa ja The Handmaid's tale.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ayaan Hirsi Ali: Pakomatkalla


Hirsi Ali, Ayaan : Pakomatkalla
Tammi, 2008. 405 s.


Ayaan Hirsi Ali alkoi henkilönä kiinnostaa minua, kun näin hänet jossakin Bill Maherin haastattelussa. Tiesin jotain myös hollantilaisesta elokuvaohjaajasta Theo van Goghista ja hänen murhastaan. Ajattelin, että Pakomatkalla olisi hyvä valinta Oksan hyllyltä -blogin Naisen tie -lukuhaasteeseen, jonka ansioista pitkästä pitkästä aikaa sain taas aikaiseksi tarttua elämäkertaan. Ja onneksi tartuin! Tämän naisen tarina on hämmästyttävä.

Somalialaissyntyinen Ayaan vietti lapsuutensa Somaliassa, Saudi-Arabiassa, Etiopiassa ja Keniassa, muuttaen jatkuvasti paikasta toiseen. Monen mutkan kautta hän päätyi hakemaan Hollannista turvapaikkaa paetakseen isänsä järjestämää avioliittoa. Siellä häntä alkoi kiinnostaa tämä rauhanomainen yhteiskunta, ja hänestä kasvoikin näkyvä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Monet hänen terävät ja suorasanaiset lausuntonsa (ja kritiikkinsä) islaminuskoa kohtaan ovat johtaneet siihen, että hänen täytyy elää alituisesti piilossa ja loputtomien turvatoimien keskellä.

Tämä kirja sai minut ihastumaan Ayaaniin entisestään. Hän kirjoittaa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja kasvamisestaan aikuiseksi monien eri kulttuurien keskellä niin elävästi ja rohkeasti, että kirja oikein tempaisi mukaansa. Miten haastavaa on varmasti ollut lapsena opetalla moneen kertaan uusi kieli ja uuden maan tavat aina muuton jälkeen. :/ Oli todella mielenkiintoista päästä kurkkaamaan esimerkiksi Saudi-Arabian gender apartheid -yhteiskuntaan ja verrata sitä klaanisuhteisiin vahvasti perustuvaan Somaliaan tai Keniaan, jotka ovat kaikki hyvin hyvin erilaisia kulttuureja.

Tolerance of intolerance is cowardice.
- Yksi Ayaanin kuuluisimmista lausahduksista. Ja hyvin totta.

Oli myös mielenkiintoista seurata jonkun matkaa eurooppalaiseen yhteiskuntaan, etenkin sellaiseen kuin Hollanti, ja mitä kaikkea Ayaan pisti merkille sen ihmisistä ja käyttäytymisestä. Nämä ovat sellaisia asioita, mitä ei juuri itse tule huomanneeksikaan. Kaikki säännöt, järjestys, aika... Ayaan nousi lopulta poliitikoksi Hollannissa, asianaan muun muassa edistää maahanmuuttajanaisten asemaa yhteiskunnassa. Niin suvaitsevainen yhteiskunta kuin Hollanti onkin, sekin saa osansa terävistä sanoista: kaiken suvaitsevuuden keskellä, ja juurikin sen varjolla, lakaistiin kätevästi maton alle etenkin maahanmuuttajanaisten kohtaamat vääryydet kunniamurhista sukupuolielinten silpomisiin.

Ayaan päätyi tekemään provosoivan lyhytelokuvan nimeltä Alistuminen yhdessä van Goghin kanssa, jossa otettiin kantaa Koraanin naisia väheksyviin teksteihin, ja yleisesti naisten asemaan islamilaisissa yhteiskunnissa. Tästä suuttunut muslimimies hyökkäsi Theon päälle kadulla, ampuen häntä, viiltäen tämän kurkun auki ja lopuksi vielä iskien veitsen Theon rintaan, jossa oli kiinni Ayaanin henkeä uhkaava kirje: Ayaan on seuraava.

Tämä loputon kuolemanuhka ei ole pysäyttänyt Ayaania arvostelemasta oman kulttuurinsa asenteita ja uskontoa johon hänet kasvatettiin, mikä on hieno asia. Ayaan kävi pienenä tyttönä läpi sukupuolielinten silpomisen, hän kasvoi väkivaltaisessa kodissa ja kyseenalaisti monessa vaiheessa jo kasvaessaan sen, miksi naisia kohdellaan niin eri tavoin kuin miehiä. Hän haluaa parantaa naisten, homojen ja muiden vähemmistöjen asemaa monissa islamilaisissa kulttuureissa, joissa löytyy vielä työnsarkaa. Kaikilla täytyisi olla vapaus elää elämäänsä niin kuin haluavat, ilman pelkoa kunniamurhasta tai joutumisesta oman yhteisönsä hylkiöksi.

Kirjan nimi Pakomatkalla on oikein osuva, sillä sitä tämän naisen elämä tuntuu aina olleen ja valitettavasti tulee olemaan tulevaisuudessakin. Elämäkerta teki minuun suuren vaikutuksen, ja koko tunteiden skaala tuli käytyä läpi tätä lukiessa. Kunnioitan paljon tällaisia vahvoja, suorasanaisia hahmoja, joita ei pelotella hiljaisiksi sitten millään. 💜

Muualla luettua: Kolmaslinja, Kattona taivas, Pieni kirjasto

Helmet-lukuhaasteessa täyttyisi hyvin moni kohta tällä kirjalla, muun muassa:
1. Kirjassa muutetaan,
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan,
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa,
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt,
33. Selviytymistarina...
Päädyin kuitenkin täyttämään kohdan 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä

Tämä on myös ensimmäinen lukemani kirja Naisen tie -lukuhaasteeseen.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Top Ten Tuesday: Ihanat bookstagramtilit (osa 2)

Bookstagramtilejä, eli kirjojen kuvaukseen keskittyviä instagramtilejä, on ihan mahoton määrä, joten ajattelin tässä esitellä toiset kymmenen kappaletta ihania instagramtilejä Top Ten Tuesdayn hengessä (lue edellinen postaus täältä):

Klikkaamalla kuvaa pääset tutkailemaan kyseistä tiliä tarkemmin.

https://www.instagram.com/polishthebook/

https://www.instagram.com/booksundays/

https://www.instagram.com/never_too_many_books/

https://www.instagram.com/emilyjmead/

https://www.instagram.com/booksandcoffeestains/

https://www.instagram.com/thefrizzybookster/

https://www.instagram.com/lifeinlit/

https://www.instagram.com/biblionatic/

https://www.instagram.com/natula_czarymary/

https://www.instagram.com/bibliophilicbabe/

Voin vain haaveilla, että osaisin itsekin ottaa näin kauniita kuvia! 💕 Ainakin näistä saa inspiraatiota, ja nämä ovat ihania ilopilkkuja instagramin loputtomassa kuvavirrassa.


maanantai 15. tammikuuta 2018

Tove Jansson: Kertomus näkymättömästä lapsesta ja Kuusi


Jansson, Tove: Kertomus näkymättömästä lapsesta ja Kuusi
Kaksi muumitarinaa
WSOY, 2017. 79 s.

Tämä söpö pieni muumikirja komeili kirjaston uutuushyllykössä siihen malliin, että pakkohan tähän oli tarttua. Mukavan ohkainen kirja iltalukemiseksi, ja kukapa nyt ei muumeista tykkäisi. Kirja sisältää nimensä mukaisesti kaksi muumitarinaa, jotka ovat aiemmin ilmestyneet kokoelmassa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962).


 Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi. 

Ensimmäisessä tarinassa kerrotaan Ninnistä, näkymättömäksi muuttuneesta lapsesta, jonka Tuu-Tikki haki ilkeän, oikeammin sanottuna kylmän ja ironisen, tädin luota muumitaloon asumaan. Muistan tämän tarinan oikein hyvin pienenä katsotuista muumijaksoista, mutta oli silti hauska lukea Tove Janssonin hienovaraisella ja lämpöisellä otteella kynäilemä tarina myös.

Tarinassa alkuihmetyksestä yli päästyään muumit ottavat Ninnin mukaan heidän päivittäiseen elämäänsä, ja kas kummaa, Ninnistä alkaakin pikkuhiljaa tulla näkyvä. Välillä hän säikähtää Pikku Myyn kovia sanoja, ja välillä isoa mertakin, mutta lopulta hän pääsee peloistaan irti. Tarinan opetuksena onkin, että kaikkia täytyy kohdella kunnioittavasti ja omia puoliaan täytyy oppia pitämään.

Oikein hienosti kirjoitettu tarina tärkeästä aiheesta.


- Äiti, herää, Muumipeikko sanoi pelästyneenä. - On kuulemma tapahtunut jotain kamalaa. Sanovat sitä jouluksi.

Kuusi sen sijaan on humoristinen tarina muumeista, jotka heräävät Hemulin omituiseen touhotukseen ja äreyteen. On joku joulu, ja kaikki Muumilaakson asukkaat touhottavat epätoivon partaalla, viilettäen ympäri lumikinoksia ties minkä asian perässä. Muumit ovat ihmeissään, ja yrittävät kaiken hälinän keskellä saada selvää siitä, mikä tämä joulu on ja mitä kuuselle on tarkoitus tehdä. Joulu tuntuu muumeista aika pelottavalta.

En ollut tästä muumitarinasta kuullutkaan ennen kun tämän kirjan napasin käsiini. Mutta olipas vain aika hauska tarina! Tove Jansson taitaa tässä ottaa vähän kantaa nykyiseen joulunviettoon ja siihen, kuinka paljon ihmiset ottavat ressiä kaikesta mahdollisesta aina lahjoista ruoanlaittoon ja koristeisiin. Onkohan se ihan se joulun tarkoitus? On aika hauska kyllä muumien kautta katsoa muiden järjetöntä menoa. Vuonna 1962 ilmestynyt tarina ei voisi olla yhtään relevantimpi, mutta niin taitaa olla asian laita kaikkien muumitarinoiden kohdalla.

Kirjan lopussa on vielä kiva pieni Muumigalleria, jossa esitellään Muumilaakson asukkaita.

❅❆❅

Osallistun näillä tarinoilla Ajattomia satuja ja tarinoita 2 -lukuhaasteeseen.  
Helmet-lukuhaasteessa täyttyy kohta 11. Kirjassa käy hyvin

lauantai 13. tammikuuta 2018

Deadwood (tv-sarja 2004-2006)

Selasin HBO Nordicia tuossa yksi päivä, ja törmäsin siellä tähän sarjaan, joka on tullut jo aikoja sitten. Jostain syystä en ole ikinä tullut katsoneeksi tätä, vaikka Deadwood on aiheensa puolesta oikein mielenkiintoisen kuuloinen sarja: Pohjois-Amerikka, 1800-luku, kultaryntäys, ei lakia...


Sarja lähtee liikkeelle siitä, kun Montanan sheriffi Seth Bullock päättää lopettaa työnsä ja lähteä perustamaan uutta yritystä, rautakauppaa, ystävänsä Sol Starin kanssa Deadwoodiin. Deadwood on paikka johon monenlaiset onnenonkijat tulevat ympäri Amerikkaa ja maailmaa perustamaan yrityksiä ja etenkin kaivamaan kultaa. Lain ulkopuolelle jäävässä kaupunginpahasessa lankoja pitelee tiukasti käsissään Gem's Saloonin Al Swearengen, jolla on sormensa pelissä jos minkälaisessa bisneksessä aina prostituutiosta huumekauppaan ja muuhun rikollisuuteen.

Tämä on yksi parhaita sarjoja mitä olen vähään aikaan katsonut. Sarjan käsikirjoitus on aivan mahtava, henkilöhahmot loistavia (etenkin Al, Calamity Jane, E. B. Farnum... Ja melkeinpä kaikki muutkin), pikimustaa huumoria viljellään läpi sarjan ja draamaakin on riittämiin. Näyttelijät ovat ihan nappivalintoja, todellakin! Ian McShane taisi voittaa Alin roolistaan Golden Globen.

Kiinnostavan sarjasta tekee myös sen historiallinen tausta: sarja perustuu osittain tositapahtumiin (toki fiktiivisiä hahmoja ja tapahtumia on myös mukana). Deadwood on siis oikeasti olemassa, historiallinen konteksti esimerkiksi intiaanien kohtelusta ja sopimuksista on totuudenmukaista, ja suurin osa näistä henkilöistä on myös oikeasti ollut olemassa. Toki heidän tarinaansa on rutkasti väritetty, mutta esimerkiksi Al taisi olla oikeassa elämässä jopa julmempi kuin tv-sarjassa, mikä kertoo jo aika paljon miehen julmuudesta... Seth Bullock lähti oikeastikin perustamaan rautakauppaa yms. Sarjassa vilahtelee monia kuuluisia lännen sankareita aina Wyatt Earpista Wild Bill Hickokiin. Tosi mielenkiintoista materiaalia kaikin puolin!

Tätä on tullut kolme kautta, 12 jaksoa per kausi. Suosittelen tsekkaamaan sarjan, etenkin jos sinua kalvaa jonkinnäköinen GoT-ikävä (huomasin sarjan vähän lievittäneen sitä), olet kiinnostunut aikakaudesta tai kaipaat muuten vain loistavasti kirjoitettua sarjaa katsottavaksi. Jos et tykkää väkivaltaisista kohtauksista, niin silloin tämä ei ehkä ole sinulle...

❄❄❄

Oletteko katsoneet sarjan ja mitä olitte mieltä? 

torstai 11. tammikuuta 2018

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (kuvittanut Jim Kay)


Rowling, J. K. : Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kuvittanut Jim Kay
Tammi, 2017. 325 s.

Harry Potter ja Azkabanin vanki on J. K. Rowlingin kirjoittaman Harry Potter -sarjan kolmas osa, ja mun henkilökohtainen suosikki näistä kirjoista. Olen todella tykästynyt näihin Jim Kayn kuvittamiin Pottereihin, eikä tämäkään todellakaan tuottanut pettymystä. Valmiiksi jo taianomaiset ja huiput Potter-kirjat todella heräävät eloon tämän herran kuvituksen kera. 💜 Tämä oli tarkoitus vielä saada luettua Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -haasteeseen, mutta en ihan ehtinyt. Tulipahan kuitenkin luettua.

Harry Potterin kolmas vuosi Tylypahkassa lähtee käyntiin synkissä merkeissä Azkabanin vankilaa vartioivien ankeuttajien ja pelottavan murhaaja-vankikarkurin Sirius Mustan jättämän varjon alla. Harry ei voi liikkua yhtä vapaasti kuin ennen, sillä uskotaan että Musta yrittää etsiä Harryn käsiinsä. Koululaisten lukuvuosi täyttyy taas lukuisista oppiaineista, kuten pimeydenvoimilta suojautumisesta ja taikajuomien keittelystä. Silmissä siintää myös huispauksen mestaruus. Tästä lukuvuodesta vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei todellakaan jää puuttumaan.

Koukkujalalla on jotain Kutka-rottaa vastaan

Miksi tämä on sitten minun lempi Potteri? Mietiskelin kysymystä samalla tätä lukiessani, ja päädyin siihen, että kirjan tunnelma jotenkin kolahtaa minuun, samoin kuin uudet hahmot: mystinen Sirius Musta ja rähjäinen Remus Lupin. Sävy on jokseenkin astetta synkempi edellisiin osiin verrattuna (ja tästähän koko kirjasarja sitten lähteekin synkistymään ihan roppakaupalla). Ehkä tässä kirjassa ollaan siis vielä sellaisissa sopivan mustahkoissa (pun intended) tunnelmissa. Huumoria on tietysti mukana myös sopivissa määrin.

Pimeydenvoimilta suojautumisen tunnit olivat tällä kertaa jopa mielenkiintoisia. Harryn taistelu omia pelkojaan vastaan ja etenkin Harryn vanhempien kohtalon ja menneisyyden avaaminen tuovat myös oman kiinnostavan elementtinsä kirjaan. Ankeuttajat ovat aika karmivia, ja mietin aina Sormusten herrat -leffojen mustia ratsastajia, kun niitä kuvataan.

Tässä kirjassa myös juoni alkaa olla monimutkaisempi kuin aiemmissa, Hagrid pääsee opettamaan, mukaan tulee Kelmien kartta, ihanalta paikalta kuulostava Tylyaho ja kaikkea muutakin kivaa. Jotenkin kaikki elementit tässä kyseisessä kirjassa puhuttelee minua. Myös Matohännän, Sarvihaaran, Kuutamon ja Anturajalan tarina.

Pelkäsin vähän, että en enää tykkäisi kirjasta niin paljon kuin nuorempana, mutta se pelko oli turha. Tosin yhdessä vaiheessa muistui mieleen mitä myöhemmissä kirjoissa tapahtuu ja se vähän tuppasi latistamaan lukutunnelmia, mutta pääsin siitäkin tunteesta eroon. Suurin piirtein. Jim Kayn kuvittamien kirjojen lukeminen on ensimmäinen kerta, kun luen Potterit uudestaan sen jälkeen kuin viimeinen osa kirjasarjaa julkaistiin vuonna 2007.

Jostain syystä en ole onnistunut hankkimaan itselleni Pottereita (yhden kirjan omistan, mutta siihenkin kissa terotti kyntensä 😒), joten ajattelin kerätä sen sijaan nämä Kayn kuvittamat versiot omaan hyllyyn komeilemaan. Koska onhan nämä aivan mahtavia.

Azkabanin vanki sopisi moneenkin kohtaan Helmet-lukuhaasteessa, mutta pistin sen tähän: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo. Tämä kansikuva lukeutuu myös yksiin mun lemppareihin, tosi hieno! Poimittaislinjahan se siinä.


sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Talvinen klassikkosatu: Lumityttö



Olipa kerran eräs puunhakkaaja ja tämän vaimo, jotka asuivat kahdestaan pienessä mökissä metsän keskellä. He olivat rutiköyhiä ja lapsettomia. Joka päivä mies lähti töihinsä, ja vaimo jäi hieman surullisena yksin kotiin. Hän toivoi kovasti omaa lasta.

Aloin taas selailemaan ihastuttavaa sivustoa nimeltä Iltasatu, ja löysin sieltä tämän mukavan lumiselta kuulostavan klassikkosadun. Pikainen googlettelu tiesi kertoa, että kyseessä on venäläinen kansansatu. 

Lumityttö kertoo köyhästä pariskunnasta, joka ei pysty saamaan omia lapsia. He ovat surun murtamia, sillä perheen perustaminen on kaikkea mitä he ovat halunneet. Eräänä erityisen lumisena talvipäivänä he tekevät ulkona pienen lumitytön. Samaan aikaan lumikuningatar samoilee metsässä, ja hän päättää herättää lumitytön henkiin.

Tyttö asuu talven pariskunnan luona, mutta kevään saapuessa outo surumielisyys alkoi painaa muutoin niin ilosta tyttöä. Lumityttö viedään juhannuskokon luo, tarkoituksena piristää häntä, jolloin hän haihtuu yhtäkkiä huuruna ilmaan.

Satu toimii hienosti näin lyhennettynäkin versiona, etenkin kun se tuli luettua tietokoneen näytöltä. Kovin pitkiä tekstejä en tällä tavoin jaksaisikaan lukea. Tarina on lopuksi aika surullinen, mutta hyväsydämisen lumikuningattaren ansiosta pariskunta sai ainakin hetken aikaa elää sellaista elämää, mitä he ovat aina toivoneet. 💜

Osallistun tällä Ajattomia satuja ja tarinoita 2 -lukuhaasteeseen.


tiistai 2. tammikuuta 2018

Helmet-lukuhaaste 2018


Lähden ensimmäistä kertaa mukaan Helmet-lukuhaasteeseen. Vuoden 2018 haasteen aiheet vaikuttivat oikein mielenkiintoisilta eikä turhan hankalilta, ainakaan suurin osa. Jospa tämän kautta tulisi myös tartuttua sellaisiin kirjoihin, joita ei muuten koskaan olisi löytänytkään.

Aioin lähteä melko rennolla meinigillä mukaan, eli en ota turhaa ressiä haasteesta suoriutumisesta ja kaikkien kohtien löytymisestä. Otan tämän lähinnä sellaisena välineenä, jonka kautta saa uusia näkökulmia lukemisen etsimiseen. 😊 📚

Helmet-lukuhaaste 2018:

1. Kirjassa muutetaan
2. Kotimainen runokirja
3. Kirja aloittaa sarjan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
9. Kirjan kansi on yksivärinen
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
11. Kirjassa käy hyvin
      - Tove Jansson: Kertomus näkymättömästä lapsesta ja Kuusi
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
16. Kirjassa luetaan kirjaa
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
      - Ayaan Hirsi Ali: Pakomatkalla
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
20. Taiteilijaelämäkerta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
23. Kirjassa on mukana meri
24. Surullinen kirja
25. Novellikokoelma
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
29. Kirjassa on lohikäärme
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
      - J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
40. Kirjassa on lemmikkieläin
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja


maanantai 1. tammikuuta 2018

Uudelleen luettua ja Runo100 -haasteiden koonnit



Osallistuin Yöpöydän kirjat -blogin Niinan järjestämään lukuhaasteeseen, jossa oli tarkoituksena lukea uudelleen esimerkiksi omia suosikkeja. Minä keskityin haasteessa nimenomaan nuoruuden suosikkeihin, joihin kuuluvat olennaisesti Harry Potterit ja Anu Holopaisen kirjat. Olin aikeissa lukea paljon enemmänkin, mutta lopulta nämä neljä kirjaa pääsivät mukaan haasteeseen:

J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Anu Holopainen: Kristallien valtakunta
Anu Holopainen: Noitien hovi

Tämä oli oikein mukava haaste. :) Välillä on hyvä palata vanhojen suosikkien pariin, vaikka yöpöydällä notkuu aina kauhea kasa uutta luettavaa.

❅❅❅



Osallistuin myös Reader, why did I marry him? -blogin Runo100-haasteeseen, jossa luettiin suomalaista runoutta. Tämä oli myös oikein mukava haaste, jonka kautta löytyi uusi kiinnostus runouteen ylipäätään. Aion siis ehdottomasti jatkaa runojen parissa tulevaisuudessakin, ja muistan nykyään aina kirjastossakin käveleskellä myös runohyllyjen seassa, jos silmään sattuisikin jotain kiinnostavaa. 


Nämä kirjat luin Runo100-haasteeseen:

Saima Harmaja: Sateen jälkeen
Saima Harmaja: Huhtikuu
Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne
Silja Kejonen: Vihkilumen talo
Nils-Aslak Valkeapää: Kevään yöt niin valoisat
Aino Kallaksen kauneimmat runot

❅❅❅

Kiitokset näiden haasteiden järkkääjille ja hyvää uutta vuotta 2018!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...