maanantai 31. lokakuuta 2016

Diana Gabaldon: Muukalainen (Matkantekijä #1)


Gabaldon, Diana: Muukalainen
Gummerus, 2002. 825 s.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! En ollut kuullutkaan koko Matkantekijä-kirjasarjan olemassaolosta ennen kuin alkoi tulla vihiä uudesta Outlander tv-sarjasta. Sarjan juoni kuulosti sen verran kiinnostavalta, että päätin lukea kirjankin ennen sarjan aloitusta, ja se kyllä kannatti. Juoni tempaisi minut mukaansa ja luin paksun kirjan ennätysajassa.

Kirjan alussa eletään 1940-lukua ja toisen maailmansodan loppua. Claire ja Frank Randall matkustavat Skotlantiin lomalle sytyttelemään avioliittoaan uudelleen, oltuaan kauan sodan takia erossa. Skotlannissa Claire menee tutkimaan kukkulalla kasvavia kasveja ja astuu muinaiseen kivikehään. Kivi tempaisee Clairen 200 vuotta ajassa taaksepäin Skotlannin ja Englannin verisen sodan keskelle. Claire ymmärtää pian omaksi kauhukseen, että hän ei ole enää omalla aikakaudellaan. Skotlannissa hän tutustuu nuoreen skottiin Jamieen. Selviytyäkseen taikauskoisten ja englantilaisia vihaavien ihmisten kanssa (ja skotteja vihaavien englantilaisten kanssa), neuvokkaan Clairen täytyy luottaa myös Jamien apuun.

Kirjassa on todella paljon mielenkiintoisia elementtejä ja juonenkäänteitä. Siinä kuvataan hyvin 200 vuotta vanhaa Skotlantia, sen ihmisiä, sotaa Englannin kanssa ja naisen asemaa tuona aikana. Modernin Clairen on välillä vaikea sopeutua niihin odotuksiin, mitä 1700-luvun ihmisillä on naisen käytökselle. Myös hänen sairaanhoitajan taitonsa saavat osaksi paheksuntaa, ja häntä uskotaan suorastaan noidaksi. Miten selittää näille ihmisille, että hän ei voi sairastua rokkoon, koska on saanut rokotteen? Myös Clairen ja Jamien rakkaustarina ja Clairen dilemma siitä, että palatako Frankin luo vai jäädäkö Skotlantiin, oli hyvin kirjoitettu. Kirja todella pistää miettimään sitäkin, että miten itse pärjäisi tuossa tilanteessa... Henkilöhahmot ovat täyttä kultaa aina päähenkilöistä sivuhenkilöihin, ja Jack Randall on ehkä karmivin mies, joka on vähään aikaan kirjoissa kävellyt vastaan.

Claire & Jamie
Outlander, kausi 1
Starz (2014 - )
Kirjan luettuani aloin myös katsomaan tv-sarjaa, ja mielestäni se oli oikein hyvin toteutettu. Vaikka olin aivan vasta lukenut kirjan, sarjaa saattoi silti katsoa mielenkiinnolla. Näyttelijät oli valittu hyvin ja Skotlannin kauniit maisemat nousivat esiin taustalta. Sarjaan oli hyvin saatu luotua se sama tunnelma, mikä kirjastakin välittyi. Sarjasta on tullut myös toinen tuotantokausi, joka keskittyy kirjaan Sudenkorento, mutta kirjoitan siitä toisella kertaa. Outlanderia on tulossa yhteensä ainakin neljä tuotantokautta, jippii! Täytyy pistää vauhtia kirjojen lukemiseen.

Suosittelen kirjoja kaikille, jotka eivät kammoa paksuja lukemisia. :D Näihin kirjoihin on mukava uppoutua, sillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei jää puuttumaan! Siihen kun lisätään vähän romantiikkaa ja 1700-lukua, niin soppa on valmis...


lauantai 29. lokakuuta 2016

Neil Gaiman illustrated by Eddie Campbell: The Truth is a Cave in the Black Mountains - A Tale of Travel and Darkness with Pictures of All Kinds


Gaiman, Neil: The Truth is a Cave in the Black Mountains
- A Tale of Travel and Darkness with Pictures of All Kinds
Headline, 2014. 73 s.
"You ask me if I can forgive myself?
I can forgive myself for many things. For where I left him. For what I did. But I will not forgive myself for the year I hated my daughter, when I believed her to have run away..."

Kirjaston uutuushyllyllä lojui tällainen kirja, jonka kansi kiinnitti huomioni. Kun katselin tarkemmin, huomasin, että se on Neil Gaimanin kirjoittama teos. Näinpä nappasin kirjan mukaani, ja kotona luinkin sen hetkessä. Gaimanin kirjoja on tullut useaan otteeseen kirjastossa tutkailtua, mutta jostain syystä ne eivät ole ikinä lähteneet matkaan, vaikka mielenkiintoisilta kuulostivatkin. Nyt on siis se hetki!

Kyseessä on siis Eddie Campbellin kuvittama versio Neil Gaimanin kirjoittamasta tarinasta The Truth is a Cave in the Black Mountains.  Kannen kuva antaa kyllä hyvin osviittaa kirjan tunnelmasta, mystisestä pimeästä luolasta ja sitä ympäröivästä sumusta. Tarina lähtee liikkeelle siitä kun päähenkilö, lyhytkasvuinen mies, lähtee oppaakseen pyytämänsä miehen kanssa Mustille Vuorille etsimään luolaa, jossa pitäisi olla kultaa. Matka ei ole helppo, ja kaikki ei ole sitä miltä ensin näyttää... Molemmilla miehillä on salaisuuksia, joita he eivät mielellään toisilleen kerro.

Tykkäsin tosi paljon lukea tarinaa kuvituksen kanssa. Välillä värikylläiset ja välillä taas synkän mustat kuvat loivat osuvan tunnelman tarinalle. Juonenkäänteitä ja outoa synkkää mystiikkaa kirja on tulvillaan. Välillä tarinaa lukiessa päässä soi Ed Sheeranin I See Fire biisi syystä tai toisesta... Ehkä kirjasta huokui vähän sellainen Game of Thrones/Lord of the Rings tunnelma myös. :D


torstai 27. lokakuuta 2016

Houkuttelevia syksyn uutuuskirjoja

Kokosin tähän muutamia uutuuskirjoja, jotka kuulostavat sen verran mielenkiintoisilta, että katsastan ne varmasti jossakin vaiheessa. Osaan on kirjastossa aika paljon varauksia, joten niitä ei välttämättä ihan heti käsiinsä saa... Odottavan aika on pitkä. :D

Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia
 Johnny Kniga, 2016. 382 s.


Kuvaus: "Nelihangan suku on hallinnut Utsjokea rautaisin ottein kauemmin kuin kukaan jaksaa muistaa. Suvun viimeisen pororuhtinaan jäädessä eläkkeelle, perheenjäsenet riitaantuvat verisesti. Seurauksena on jengisota, jonka lopputuloksena koko saamelainen elämäntapa mullistuu."

Tietenkin näin palijasjalakasena lappilaisena tämmönen kirja kiinnostaa, ja kansikuvakin on aika jännän näköinen.


Leena Virtanen: Tulen morsian - Tosikertomus noitavainoista Suomessa 1666-1671
WSOY, 2016. 277 s. 


Kuvaus: "Todisteita noituudesta, yhteistyöstä paholaisen kanssa: pahalla silmällä katsominen, odottamaton viljaonni, yrteillä parantaminen.

Kun palavan oikeustajun ja luterilaisen kristinuskon omaksunut tuomari saapuu Ahvenanmaalle, saaren arkiset loitsimisen perinteet kääntyvät yllättäen yhteisöä vastaan. Kuolemantuomion saattaa pian saada mitä vähäisimmästä syystä. Hallitsemattomassa ilmiantojen ketjussa, peukaloruuvien kiristyksessä ja mestaustuomion pelossa kukaan ei enää ole turvassa. Naiset pakotetaan kääntymään toisiaan vastaan."

Mielenkiintoinen aihe kaiken kaikkiaan...


J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina
WSOY, 2016. 163 s. 

Kuvaus: "Hobittien ja Keski-Maan luojan oma versio Kalevalan traagisimman hahmon, Kullervon, tarinasta julkaistaan viimein. Tästä kertomuksesta sai alkunsa koko Tolkienin tarumaailma."

Tämähän pitää ehdottomasti katsastaa!

Scott Stossel: Pelosta sekaisin - Yhden miehen matka ahdistuneisuuden ytimeen
WSOY, 2016. 500 s.


Kuvaus: "Monipuolinen kuvaus ahdistuneisuuden historiasta ja hoidosta.

Mikä saa aikuisen miehen pelkäämään kuolemaa tiskatessaan astioita? Tuntemaan huimausta ja vapinaa tavallisessa kokouksessa?

Kirjailija Scott Stosselin elämä ahdistuneisuushäiriön kanssa on ollut juuri tätä: kuolemanpelkoa arjen keskellä. Tuskastuneena hän alkaa tutkia taudin perimmäistä olemusta. Johtuuko ahdistuneisuushäiriö geeneistä, lapsuuden traumasta vai aivojen kemiallisesta epätasapainosta?"

Jokainen varmasti tavalla tai toisella jossain elämän vaiheessa on tuntenut ahdistusta. Toiset enemmän ja toiset vähemmän... Mikä sen tosiaan aiheuttaa?

 
Juha-Pekka Koskinen: Luciferin oppipojat
WSOY, 2016. 293 s.


Kuvaus: "Avaruusaluksessa vihamiehet on helppo pitää lähellä.

Luciferin oppipojat on kova, yllättävä ja korulauseita kaihtava suuri seikkailu uskosta, petturuudesta ja ihmisyydestä. Kiinnittäkää turvavyönne, valmistautukaa lähtökiihdytykseen sinne, mistä ei ole paluuta."

Hullunkurisen ja mielenkiintoisen kuuloinen kirja, joten täytyyhän tähänkin tutustua.


Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi
WSOY, 2016. 303s.



Kuvaus: "Tutkijapariskunta päättää yrittää lasta, vuosien pohdinnan jälkeen. Tytär syntyy mutta ehtii elää vain hetken. Kirjallisiin murhenäytelmiin perehtynyt isä joutuu kohtaamaan todellisen tragedian.

Tuntematon lapsi on puhutteleva ja analyyttinen esikoisromaani vastasyntyneen lapsen menettämisestä ja elämän jatkamisesta tilanteessa jossa valo käy vähiin. Vahva miesnäkökulma ja omakohtaisuus tuovat syvyyttä yleisinhimilliseen ja arkaan aiheeseen."

Suru on tunne, joka jokaiselle ainakin jossain elämänvaiheessa tulee tutuksi... Mielenkiinnon herätti miesnäkökulma aiheeseen, josta yleensä kirjoitetaan äidin näkökulmasta.


J. K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi
Tammi, 2016. 450 s. 


Kuvaus: "Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.

Harry Potter ja kirottu lapsi on J.K. Rowlingin, John Tiffanyn ja Jack Thornen luoma uusi tarina, jonka on näytelmäksi kirjoittanut Jack Thorne. Se on kahdeksas Harry Potter -tarina ja virallisesti ensimmäinen, josta on tehty näytelmäversio. Näytelmän ensi-ilta oli Lontoon West Endissä 30.7.2016.

Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista."

Mitä mitä, uusi Harry Potter?! Totta kai minä luen sen :D


Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia
Tammi, 2016. 556 s. 


Kuvaus: "Kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja paratiisiin luikertavasta käärmeestä. Dickerin varmaotteinen nuoruudenkuvaus viihdyttää jokaista lukijaa"

En ole lukenut Totuus Harry Quebertin tapauksesta -kirjaa vielä, mutta sekin on ollut lukulistalla jo jonkin aikaa. Totta tämäkin täytyy sinne laittaa!

Winston Graham: Poldark - Kapinallinen
Gummerus, 2016. 555 s.

Kuvaus: "Cornwall, 1783–87. Ross Poldark palaa haavoittuneena Yhdysvaltain vapaussodasta kotiinsa pieneen englantilaiseen kaivos- ja kalastajakylään. Perillä Ross saa kuulla isänsä kuolleen, kotitilansa ränsistyneen ja rakastamansa naisen kihlautuneen hänen serkkunsa kanssa.

Vaikka Ross tajuaa olevansa ulkopuolinen kovaa vauhtia muuttuvassa maailmassa, hän ei anna periksi. Hänen epätoivoisia kaivosmiehiä ja talonpoikia kohtaan tuntemansa sympatia kantaa yli luokkarajojen ja vaikeiden aikojen. Suurin käännekohta miehen elämässä on kuitenkin se, kun hän pelastaa katukahakan keskeltä nuoren nälkiintyneen tytön ja ottaa hänet kotiinsa palkolliseksi.

Ross Poldark – Kapinallinen on Winston Grahamin historiallisten romaanien sarjan ensimmäinen osa, joka esittelee lukijoille ristiriitojen repimän mutta oikeamielisen Ross Poldarkin, suuren romanttisen sankarin."

Taas kirjasarja, josta kuulin vasta tv-sarjan myötä... Tämä ei varsinaisesti ole uutuus, sillä kirja on tullut aikoja sitten, mutta nyt (varmasti tv-sarjan myötä) siitä julkaistiin uudistettu suomennos. Kirja kuulostaa kyllä juuri sellaiselta mistä tykkään. Draamaa, romantiikkaa ja historiaa.
 

Mima Sinclair: Pipari-ihmemaa - 30 piparkakkuohjetta leivontaan ja koristeluun
Gummerus, 2016. 112 s.


Kuvaus: "Lumoudu piparkakkuherkuista! Pipari-ihmemaasta saat parhaat perustaikinaohjeet ja 30 uutta ideaa leivontaan ja koristeluun. Valitse erilaisten piparkakkutalojen joukosta juhlapöydän katseenvangitsija tai rakenna piparikerrostaloista kokonainen katu. Koristele kotisi herkullisella linnunpöntöllä ja syötävällä tähtikranssilla. Kokoa lasipurkkiin leivottava yllätyslahja. Piparimausteiset leivonnaiset puolestaan maistuvat ympäri vuoden.

Mima Sinclair on luonut mielikuvituksellisia, helppoja ja haastavampiakin reseptejä. Kirjassa huomioidaan ilahduttavasti myös maidoton ja gluteeniton ruokavalio. Saat vinkkejä kokoamiseen, kiinnittämiseen ja kuorruttamiseen, jotta luomuksesi onnistuisivat joka kerta."

Tänä jouluna minun piparkakkutalo tulee onnistumaan! Prkl :D


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Muistojen 60-luku


Muistojen 60-luku
Gummerus, 2012. 256 s.
Kaikki historiaan liittyvä vetää minua puoleensa, varsinkin jos mukana on kuvia. Mikä onkaan parempi tapa viettää pieni hetki päivästä, kuin mennä aikamatkalle menneeseen! Sen tämä kirja tosiaan tarjoaa, ja kirja tuntuukin sisältävän enemmän kuvia kuin tekstiä.

Kun miettii 60-lukua, mieleen tulee ensimmäisenä Kennedyt, Beatles ja ensimmäiset askeleet kuussa. Tulee mieleen aika, jolloin kaikki oli paremmin. Kirjaa selatessa mieli kuitenkin muuttuu, kun ymmärtää että silloin on ollut yhtä paljon sotia kuin nytkin. Jossain päin maailmaa tuntuu aina olevan sota menossa. Musiikki oli ehkä parempaa ja elettiin elokuvien kulta-aikaa, mutta samalla on tehty salamurhia ja sodittiin milloin missäkin.

Kaiken kaikkiaan kirja oli mukava nopeasti selattava muistutus 60-luvulta, niin hyvistä, huonoista, hauskoista ja kauheista hetkistä. Samaan kirjasarjaan kuuluu myös Muistojen 70-luku -kirja, mutta valitettavasti sen enempää ei ole näitä kirjoja tehty. Olisin kyllä mielelläni lukenut näitä enemmänkin. Kirjassa oli mukana myös DVD-levy, jossa oli noin 30 min tuohon aikaan kuuluvaa videomateriaalia eri tapahtumista.


tiistai 25. lokakuuta 2016

Hanneriina Moisseinen: Isä - Father


Moisseinen, Hanneriina: Isä - Father
Huuda Huuda, 2013. 160 s.
En voi sanoa olevani kovin suuri sarjakuvien ystävä, mitä nyt joskus pienenä luin Karvista. Sarjakuvahyllyjen ohi tulee käveltyä surutta kirjastoissakin. Tähän kirjaan kuitenkin törmäsin, kun olin tekemässä opinnäytetyötäni surukirjallisuudesta, ja kirja todella teki minuun vaikutuksen.

Isä - Father on Moisseisen omiin kokemuksiin perustuva sarjakuvakirja, jossa kerrotaan kadonneesta isästä. Yhtenä päivänä isä lähti metsään, eikä koskaan palannut takaisin. Nuoren tytön näkökulmasta kirjoitetaan surusta ja toivosta. Entä jos hän ei olekaan kuollut? Onko isä kuollut? Mitä on tapahtunut? Tarviiko hän apua?

Kun läheinen katoaa, on vaikea päästää irti siitä toivosta, että hän voi olla vielä jossain elossa, ja alkaa surra hänen kuolemaa. Epätietoisuus kalvaa mieltä loputtomiin. Kirjassaan Moisseinen jakaa muistoja omasta isästään ja kertoo surutyöstään, niin hyvistä kuin huonoista hetkistä.

Kirja on todella kauniisti ja koskettavasti piirretty, välillä surua kuvataan pelkin paljon puhuvin kuvin. Mustavalkoinen teema myöskin luo oman tunnelmansa. Vaikka kirjassa on 160 sivua, se tuli luettua todella nopeasti läpi. Suosittelen tätä kirjaa etenkin, jos haluat lukea hieman erilaisen sarjakuvan, olet muuten kiinnostunut aiheesta tai olet itse kokenut vastaavaa.


maanantai 24. lokakuuta 2016

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (Noituri #1)


Sapkowski, Andrzej: Viimeinen toivomus
WSOY, 2010. 333 s.








Sapkowskin Viimeinen toivomus oli todellakin virkistävä lukukokemus! Takakannessa kehutaan, että kirja on "fantasiaa vaativaan makuun", eikä se ainakaan pettymystä näiden kovien odotusten jälkeen tuottanut. Kirja edustaa genreltään maagista realismia ja Viimeinen toivomus on Noituri-sarjan ensimmäinen osa. 

Kirja kertoo Geraltista, arvoituksellisesta noiturista, jonka työ on tappaa ihmisiä uhkaavia otuksia. Geralt matkaa pitkin maita ja mantuja etsien töitä itselleen, ja matkoillaan hän tapaa jos minkälaista kulkijaa. Kuivalla huumorilla ja melankolialla maustettu tarina vie lukijan tarumaailmaan, jossa kaikki ei ole niin mustavalkoista. Ihmisiä pelottava hirviö voikin olla taikuuden uhri, ja apua kaipaava prinsessa vain oman edun tavoittelija. Geralt on usein ihmisten ja muidenkin otusten vihan ja halveksunnan kohde, sillä hän ei oikein kuulu kenenkään joukkoon.

Tarumaailma koostuu pitkälti itäisen Euroopan tarujen ja myyttien olennoista. Tapaamme vampyyreja, vedenneitoja, demoneja, velhoja, haltioita ja monenlaisia mitä ihmeellisempiä olioita. Pidän kirjoista, joissa on hyviä ja monimutkaisia henkilöhahmoja, ja tässä kirjassa niitä kyllä on. Vaikka kirja sijoittuu fantasiamaailmaan, siinä on sellaisia teemoja, jotka on tuttuja meille kaikille: Miten ihmiset kohtelevat niitä, joiden katsovat olevan alapuolellaan, miten suhtaudumme erilaisuuteen ja tuntemattomaan, miten oman edun tavoittelu tuodaan kaiken edelle... Mielenkiintoisia teemoja pohdittavaksi. Ehdottomasti aion lukea myös sarjan muut osat.


lauantai 22. lokakuuta 2016

John Lawrence Reynolds: Varjojen väki - Maailman salaseurojen historia


Reynolds, John Lawrence: Varjojen väki
- Maailman salaseurojen historia
Johnny Kniga, 2008. 341 s.
Tässäpä onkin mielenkiintoinen opus kaikille kaltaisilleni historiafriikeille. Mystiset salaseurat ovat aina olleet kiehtovia, mutta harvoin niiden historiaan ja toimintaan on tullut syvemmin tutustuttua. Minulle ne ovat tuttuja lähinnä tv-sarjoista ja elokuvista. Katsoinkin vasta Netflixistä Daredevilin kaikki tuottarit, ja kun luin tämän kirjan takakantta, silmiini osui tuttu nimi: Yakuza! Tietenkin tunnistin suurimman osan muistakin nimistä, kuten Ruusuristiläiset, Mafia, Temppeliherrat... Pakkohan se oli tämäkin kirja lainata.

Varjojen väki oli mielestäni lukemisen arvoinen. Siinä kerrotaan erilaisista salaseuroista aina Assassiineista Kabbalaan ja Triadeista Wiccoihin. Jokaisen salaseuran kohdalla käydään läpi mistä ne ovat saaneet alkunsa, miten ne toimivat, mitä ne tavoittelevat ja millä keinoin ja mikä on niitten nykytila. Toisten toiminta on rikollista ja julmaa, toiset taas etsivät vastauksia elämän kiperiin kysymyksiin ja jakavat yhteisen rauhaa rakastavan filosofian. Jokainen salaseura on siis erilainen omine periaatteineen, ja ne ovat mielestäni mielenkiintoinen osa kulttuuria.

Kirjassa puhutaan myös salaseurojen esiintymisestä populaarikulttuurissa ja niitten lumovoimasta, kritiikistä ja salaliittoteorioista. Kirja on myös mukavasti rakennettu sillä tavalla, että voi halutessaan lukea vain niistä salaseuroista, jotka itseä syystä tai toisesta kiinnostavat. Teksti oli helppolukuista ja jouhevaa, huomaa että Reynolds kirjoittaa myös muutakin kuin tietokirjoja, ja hänellä on tarinankerronta hallussaan. Luen silloin tällöin tietokirjallisuutta, ja joskus teksti voi olla niin hankalaa ja tylsää luettavaa, että kirjaa ei saa luettua vaikka aihe itsessään kiinnostaisi...


torstai 20. lokakuuta 2016

Ihana tietokirjauutuus Lapin ystäville: Stephen Sommier - Talvimatka Lappiin, kirjeitä sisareni lapsille


Sommier, Stephen: Talvimatka Lappiin
- Kirjeitä sisareni  lapsille
Scripta Manent, 2016. 181 s.
Tämä kirja lähti mukaani kirjaston uutuushyllystä kutkuttavan nimen takia: Kuka on käynyt Lapissa, miksi, milloin ja missä päin. Lappilaisena minua kiinnostaa aina muiden kokemukset. Kun luin takakannesta, että matka on tapahtunut talvella 1885, kirja oli tietenkin pakko lainata. Millaista on ollut Lapissa talvella 1885, kun aurinko ei paista pariin kuukauteen ja sähkölamppuja tuskin oli joka nurkalla. Millainen on ollut italialaisen matkailijan vaikutelma Lapista ja sen ihmisistä?

Kirja koostuu Italialaisen kasvitieteilijän ja antropologin Stephen Sommierin kirjoittamista kirjeistä, joissa hän kuvailee eloisasti matkallaan kokemia hetkiä. Hänen kirjoituksiaan on mukava lukea, sillä hän kuvailee niin hauskasti ja seikkaperäisesti sellaisia asioita, joihin ei itse edes kiinnitä niin paljoa huomiota, kuten pakkasen huurtamia puita ja jäisiä jokia. Kirjan alussa hän muun muassa kuvailee pimeyttä osuvin sanoin:
"Ensimmäisinä päivinä valon puute johtaa syvään alakuloon, tai sanoisin suorastaan mielenjärkytykseen. Tuntuu kuin hartioita painaisi jokin painajaisen tapainen taakka, jota ei saa ravistelluksi tiehensä. Myös päivällä muutaman valoisan tunnin aikana on niin hämärää, että tulee hieraistuksi silmiä ja tarkistetuksi, ettei näkö vain ole heikentynyt. Ja kun tuo vähäinenkin valo loppuu, tuntuu ahdistavalta, niin kuin kuvittelen tuntuvan siitä, joka menettää näkönsä." (sivut 24-25)
Itse tykkäsin todella paljon kirjoittajan eläväisestä tyylistä kirjoittaa ja kuvailla näkemiään asioita ja tapahtumia, luontoa ja ihmisiä. Kirjassa hän matkaa laajan alueen aina Norjan Kristianiasta Nordkappiin ja sieltä Suomeen Inarista Tornioon. Lopulta matka jatkuu Ruotsin kautta takaisin Italiaan.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Nuoruuden kirjasuosikki: Anu Holopainen - Sinisilmä (Pohjoistuulen jälkeläiset #3)


Holopainen, Anu: Sinisilmä
 Karisto, 2001. 285 s.
Viime aikoina olen alkanut tutkailemaan taas uusia nuorten kirjoja, mistä tulikin mieleeni omat nuoruuden suosikkikirjat. Kaiken sen Harry Potter -hysterian keskellä (ja uuden Potterin ilmestymistä odotellessa) luin paljon suomalaisten nuortenkirjailijoiden teoksia, kuten Marja-Leena Tiaista yms. Mieleeni nousee kuitenkin yksi kirja, jonka luin ties kuinka monta kertaa, nimittäin Anu Holopaisen Sinisilmä. Se on Pohjoistuulten jälkeläiset -trilogian viimeinen ja itsenäinen osa.

Kirjassa kerrotaan Katinnasta, joka pystyy muuttumaan sudeksi täydenkuun aikaan. Katinnan ystävää Martenia puree jäälisko kohtalokkain seurauksin, ja epätoivoinen Katinna päätyy shamaanien matkaan kuolleiden valtakuntaan. Jostain syystä ihmisten maailmaan syntyy paljon demonien valtaan joutuneita kuolleita lapsia, ja shamaanit lähtevät tutkimaan asiaa. Sutensa avulla Katinna yrittää selvitä kuolleiden valtakunnassa, mutta demonit ovat voimakkaita...

Kirjassa jatketaan Boreaksen lasten ja Mustan liekin tarinaa, mutta ajassa ollaan menty rutkasti eteenpäin. Pohjoisvuorten mystiikka ja synkkä pahan valtakunta ovat kuitenkin pysyneet entisellään. Suosittelen tätä trilogiaa kaikille fantasiakirjojen ystäville, vaikka kirjat ovatkin nuorille suunnattuja. Sinisilmän voi lukea myös omillaan ja se on hyvä niinkin, mutta taustan tunteminen avaa tarinaa entisestään.


tiistai 18. lokakuuta 2016

Yksi lempikirjoistani: Pat Conroy - Vuorovetten Prinssi


Conroy, Pat: Vuorovetten prinssi.
WSOY, 1987. 671 s.
"Savannah, millaista sinulla oli kotona? kysyin ikään kuin olisin tehnyt haastattelua.
- Kuin Hiroshimassa, hän kuiskasi.
- Entä millaista elämäsi on ollut sen jälkeen, kun lähdit huolehtivan ja suojelevan perheesi lämpimästä ja hellästä sylistä?
- Kuin Nagasakissa, hän sanoi katkera hymy kasvoillaan."

Mikä sopisikaan paremmin kirjablogin aloitukseksi, kuin Pat Conroyn Vuorovetten Prinssi. Tämä on yksi niistä kirjoista, joihin voi palata aina uudelleen ja uudelleen, ja on ehdottomasti omalla kirjojen top 5 -listalla (jos sellaisen tekisin :D).

Vuorovetten Prinssi perustuu osittain Conroyn omiin kokemuksiin. Se on tarina Wingon sisaruksista Savannahista, Tomista ja Lukesta. Tomin sisko Savannah on yrittänyt jälleen kerran itsemurhaa ja Tom matkustaa New Yorkiin puhumaan Savannahin terapeutille auttaakseen siskoaan. Hän alkaa avata heidän lapsuuttaan Yhdysvaltojen Etelä-Carolinassa tyrannimaisen isän ja manipuloivan äidin keskellä.

Conroy on onnistunut luomaan elämänmakuisen kertomuksen, jossa on niin hullua huumoria kuin syvältä riipaisevia surun hetkiäkin. Henkilöhahmokuvaukset ovat loistavia ja kirjaa lukiessa tuntuu kuin olisi itsekin kävelemässä laiturilla Etelä-Carolinassa. Suosittelen kirjaa kaikille, sillä tästä varmasti jokainen löytää itselleen jotakin.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...