torstai 13. huhtikuuta 2017

Silja Kejonen: Vihkilumen talo - #runo100


Kejonen, Silja: Vihkilumen talo
Otava, 2017. 74 s.

Takatalven ensimmäinen hiutale
viikattuna tyynyn alle.

Yllä oleva ote yhdestä kirjan runosta tuntui sopivalta tähän säähän, joka Oulussa tätä kirjoittaessa vallitsee. Vihkilumen talo on oululaisen Silja Kejosen esikoisrunokokoelma. Mietin ensin, että kannattaakohan minun kirjoittaa tästä, kun en ole kovin hyvä runoanalyytikko, eikä minulla ole tästä sen painavampaa sanottavaa. Mutta kyllä, haluan kirjoittaa tästä, vaikka ihan vain sanoakseni että pidin tästä runokokoelmasta.

Mutta sitten mietin, miten tätä oikein kuvailisi... Mieleen herää ensimmäisenä ajatus "aikuisten Alice in wonderland runomittaan puettuna." :') En tiedä kuvaako se tätä kovin hyvin, mutta Liisa Ihmemaassa on tuoreena mielessä ja en voinut olla yhdistämättä näitä kahta. Toisin sanoen kyseessä on siis abstraktia, unenomaista, tajunnanvirtaista runoutta. Jos tämä olisi maalaustaidetta, olisi kyseessä varmasti surrealismi. Ja minähän pidän surrealismista. Tämän kirjan runot onnistuivat yllättämään käänteillään ja odottamattomilla ilmaisuillaan.

Lukeminen oli vähän niin kuin katselisi esimerkiksi René Magritten maalausta, jossa kaikki asiat ovat kyllä todellisia, oikeita, mutta ne tuodaan esille odottamattomissa, epätodellisissa paikoissa, asiayhteyksissä ja muodoissa. En minä niitä maalauksiakaan sen kummemmin analysoi, kunhan vain nautin siitä, että joku on osannut yhdistää asioita yllätyksellisesti, luovasti ja rajoja rikkovasti keskenään.

Kirjan kansikuva on kerrassaan kaunis. 💜

Osallistun tällä Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen.

3 kommenttia:

  1. Lähestymisesi on mainio. Minä antauduin myös melko samoin näille runoille. Luin niistä mitä halusin (muistoja, kaippusta, kuolen käyntiä, rakastetun hiipimistä lähelle ja pois) huolehtimatta, onko runojen takana juuri niitä. Ymmärsin ymmärtämättömyyteni, mutta ihastelin ilmaisuja, jotka yllättivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, taas teki tepposet pieni hipaisukirjaimisto: sanoja, sanoja (kaipausta, kuoleman käyntiä)...

      Poista
    2. Kiitos Tuija! Ja kiva kuulla sinun lukukokemuksesta myös. Sehän runoissa onkin hienoa, että niitä ymmärtää (tai on ymmärtämättä :D) ja lukee jokainen omalla tavallaan. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...