tiistai 26. syyskuuta 2017

Guy Delisle: Shenzhen


Delisle, Guy: Shenzhen
WSOY, 2010.
Alkup. ranskankielinen teos vuodelta 2000

Lähdin hakemaan lähikirjastostani jotain sopivaa luettavaa viime viikonlopun Superlukumaratoniin, ja törmäsin kivaan kirjanäyttelypöytään, johon oli nostettu esille tositapahtumiin perustuvia sarjakuvia. Niissä oli montakin kiinnostavaa kirjaa, mutta lopulta päädyin lainaamaan kolme, Guy Delislen Shenzhen oli yksi niistä. Ja tämä on ihan loistava! Vähän niin kuin päiväkirja, omaelämäkerta ja matkakertomus kaikki samassa.

Kanadalainen Delisle kertoo albumissaan kolmen kuukauden matkastaan Kiinan Shenzheniin, kaupunkiin melko lähellä Hong Kongia. Siellä hän asuu hotellissa ja työskentelee paikallisessa firmassa animaattorina, osaamatta yhtään kiinaa. Työkaverit, tai melkein kukaan muukaan, ei tunnu tässä kaupungissa vuonna 1997 osaavan yhtään englantia. Delisle kirjoittaa huvittavista pienistä huomioistaan, kulttuurieroista ja tapaamistaan ihmisistä kuivan humoristiseen sävyyn.


Tämä oli oikein viihdyttävä kertomus elämästä karussa Shenzhenin kaupungissa, josta puuttuu kaikki hohdokkuus tai länsimaalaisuus, jota esimerkiksi Hong Kongista voi löytää. Delisle kertoo kokemuksistaan viihdyttävällä otteella, välillä oudoksuen (muttei mollaten), ja hänen tekemänsä huomiot nostavat väkisinkin hymyn huulille: kuten hänen silmiinsä osunut mies, joka luki sillankaiteella kyykyssä päivän lehteä, tai takakujan viemäriä ronkkineet työmiehet, jotka paljastuivatkin viereisen ravintolan kokeiksi...

Oli pakko varata heti kirjastosta muutkin Delislen sarjakuva-albumit, mitähän havaintoja hän on tehnyt Pohjois-Koreassa? Tai Burmassa? Pakko saada tietää!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Superlukumaraton 24.9 / päivittyvä postaus



Hiphei, Superlukumaraton käynnistyy minun osalta nyt (klo 12.00)! Päivitän omia lukemisia ja tekemisiä tällä kertaa tähän postaukseen. Aloitan lukumaratonin  Hanneriina Moisseisen melko uudella (2016) sarjakuva-albumilla Kannas. Aiemmin olen lukenut hänen teoksistaan sarjakuva-albumin Isä - Father, josta pidin kovasti.


Ei ehkä se kevyin aihe tähän aamupäivään, mutta sitäkin kiinnostavampi!

12.40: Olipas se kiinnostava sarjakuva, todella nopealukuinen isoine kuvineen ja välissä oli myös oikeita valokuvia Karjalasta ja evakkoon lähteneistä. Moisseinen käsittelee kirjassaan muun muassa sitä, miten sodan kauheat kokemukset vaikuttavat mielenterveyteen, ja tätä ei aikanaan osattu hoitaa/ymmärtää ollenkaan. Annetaan vähän sähköshokkihoitoa, niin pitäs olla taas kunnossa ja palata omalle osastolle.

Nyt pidän vähän taukoa ja palaan lukemisen pariin luultavasti Salamurhaajan oppipojan parissa, koska sitä tuli luettua eilen illallakin. 

Luettuja sivuja yht: 237

15.07: Salamurhaajan oppipoikaa tuli luettua tuossa vähän matkaa ja se tarina alkaa viedä mennessään. Voi Fitziä... Kaupasta tuli myös haettua suklaata ja nyt vois keittää päivän kolmannet kahvit! (Ollaan Antin kans melkosia kahviholisteja, varsinkin vapaapäivinä) Sitten ajattelin hypätä vähäksi aikaa taas sarjakuvan pariin, joka on tällä kertaa Guy Delislen Shenzhen.  

Luettuja sivuja yht: 297


20.01: Sain Guy Delislen mielenkiintoisen sarjakuvan, Shenzhenin  luettua loppuun. Tämä oli myös hyvä! Kulttuurimatka Kiinan Shenzhen nimiseen kaupunkiin, jossa kanadalainen Delisle työskenteli animaattorina kolme kuukautta. Tämä albumi on siis niin matkakertomus, päiväkirja kuin omaelämäkertakin, täynnä mielenkiintoisia pikku huomioita kulttuurieroista ja erilaisista ihmisistä.

Tässä välissä katsoin myös yhden jakson Outlanderia ja nukuin pikku päikkärit. Kuvassa mun päikkäri/lukukaveri Pami 💜

Luettuja sivuja yht: en tiedä montako sivua tässä on, pöh 😒

21.45: Aion tässä pikkuhiljaa painua pehkuihin, kirjan kera totta kai. Luultavasti luen Salamurhaajan oppipoikaa vielä niin pitkälle kuin tänä iltana jaksan, ja päivittelen seuraavan kerran aamulla. Nähdään silloin!

09.22:  Huomenta! Tulipas sitä illalla luettua vielä vähän matkaa tuota Hobbia, nytten ajattelin keittää aamukahvit ja lukaista taas yhden sarjakuvan: Joe Kubertin Yossel - 19 huhtikuuta 1943.  Kävin myös kirjaston sivuilta vilkuilemassa jos sieltä löytyisi sivumäärä tuohon Shenzheniin ja olihan siellä!

Luettuja sivuja yht: 475


12.14:  Luin yllä mainitun sarjakuva-albumin hetkessä. Ei taaskaan mikään kevyin aloitus tähän aamuun, mutta aihe on tärkeä. Sarjakuvapiirtäjä, pienenä vauvana Amerikkaan muuttanut Puolan juutalainen Joe Kubert kertoo tositapahtumiin pohjautuvaa fiktiivistä tarinaa siitä, miten hänelle ja hänen perheelleen olisi käynyt, jos he eivät vuonna 1926 olisi muuttaneet Yhdysvaltoihin.

Tämä on loppu minun lukumaratonille, mukava kokemus oli taas! Otin vähän rennommin kuin viimeksi enkä turhaa ressanut lukemisesta. :)

Luettuja sivuja yhteensä: 600

lauantai 23. syyskuuta 2017

Kirjavalintoja viikonlopun Superlukumaratoniin (24.9)


Kesällä osallistuin yhteen lukumaratoniin ja se oli oikein kiva kokemus, joten nyt ajattelin repäistä ja osallistua tähän Superlukumaratoniin. Superlukumaratonin päiviä emännöivät Henna Carry on reading -blogista ja Lotta Hogwarts Library -blogista. Nyt sattui kivasti vapaa viikonloppu, ja mikäs sen mukavampi tapa rentoutua kuin kirjojen parissa. Vielä en tiedä osallistuinko muihin maratoneihin, mutta ainakin nyt tähän 24.9 pidettävään.

Ajattelin tällä kertaa lähteä sarjakuvapainotteisella lukemisella liikkeelle, koska kirjastossa oli niin mielenkiintoisia sarjiksia laitettu esille:


Hanneriina Moisseinen: Kannas (sarjis)
Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi (fantasiaromaani)
Guy Delisle: Shenzhen (sarjis)
Joe Kubert: Yossel - 19 huhtikuuta 1943 (sarjis)
Erika Vik: Seleesian näkijä (fantasiaromaani jonka olen aloittanut)
Sylvia Löhken: Hiljaisissa on voimaa - Miten introvertti pärjää ekstroverttien maailmassa? (tietokirja)

Tällaisilla valinnoilla lähden huomenna klo 12 aloittamaan Superlukumaratonia, aion ottaa lukemisen rennosti ja ehkä välillä jopa piipahtaa ulkonakin. :D Päivitän lukemisia ja tekemisiä sitten tänne blogiin erilliseen postaukseen.

Mukavaa lukumaratonia kaikille! 💜😊📚

torstai 21. syyskuuta 2017

The Defenders (tv-sarja 2017)

 


Olen tykännyt Netflixin Marvel-sarjoista todella paljon, etenkin Jessica Jonesista! 💜 Niinpä kun kuulin, että ollaan tekemässä sarjaa, jossa tulee olemaan Daredevil, Jessica Jones, Luke Cage ja Rautanyrkki kaikki samassa supussa, totta kai se täytyi katsoa! Tämä oli minulle yksi syksyn odotetuimmista uutuuksista, Outlanderin kolmannen kauden ja Game of Thronesin rinnalla. Ja kaikki kahdeksan jaksoa tulikin katsottua parissa päivässä.

Sarjassa yllä mainitut supersankarit ovat kaikki saman oudon rikosjutun jäljillä, ja näin ollen he eittämättä törmäävät toisiinsa jossain vaiheessa. He joutuvat (varsin vastentahtoisesti) yhdistämään voimansa taistellakseen rikollisuutta vastaan ja pelastaakseen New York Cityn tuholta.

Ainoa aikaisemmista sarjoista jota en ole katsonut on Rautanyrkki, joten Colleenin ja Dannyn taustatarina oli minulta pimennossa. Se ei haitannut sarjan seuraamista, mutta kiinnostuin heistä sen verran, että kai se Rautanyrkkikin on katsottava. Oli myös mielenkiintoista seurata Luken ja Jessican jälleennäkemistä, kuten myös Daredevilin kohtaamista heidän kanssaan. Etenkin Daredevilin ja Jessica Jonesin kemiat sopivat hyvin yhteen.

Sarja tarjoili kaikkea mitä siltä saattoi odottaakin: tuttuja henkilöhahmoja, ninja- ja rikollisorganisaatiomeininkiä, mielenkiintoisia hahmojen kohtaamisia ja sopivasti huumoria. Pidin siitä miten saumattomalta näiden neljän hahmon kohtaamiset keskenään tuntuivat, ei tullut yhtään sellainen väkisin väännetty -fiilis. Sarja on toiminnantäyteinen, synkkä ja mustanpuhuva, tunnelmaltaan hyvinkin samanlainen kuin Daredevil tai Jessica Jones.

Jos tykkäsit näiden hahmojen omista sarjoista, niin suosittelen todella tsekkaamaan tämänkin! Tämä oli oikein viihdyttävä toiminta-supersankaripläjäys, jossa vieläpä Sigourney Weawer heiluu pääpahiksena.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen


Brown, Dee: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen
Lännen valloitus intiaanien näkökulmasta
Otava, 2016. 495 s.
Alkup. englanninkielinen julkaisu 1970

"He antoivat meille monia lupauksia, enemmän kuin voin muistaa, mutta he pitivät vain yhden: he lupasivat ottaa meidän maamme ja he ottivat sen."
- Sioux-päällikkö Punainen Pilvi

Monesti kun lukee Yhdysvaltojen historiasta, tulee lukeneeksi uudisasukkaiden saapumisista, vapaussodasta, sisällissodasta, orjuudesta... jotain mainintoja saattaa olla intiaaneista, mutta siihen ei yleensä uppouduta liiaksi. Ja jos kerrotaankin enemmän, niin se harvoin on heidän omalla äänellään. Tiedän miten Yhdysvaltain intiaaneille kävi järkyttävän uudisasukkaiden virtauksen alla, mutta en oikeastaan sen enempää yksityiskohtia.

Tässä alkujaan 1970-luvulla julkaistussa kirjassa lännen valloitusta kuvataan nimenomaan intiaanien näkökulmasta. Kirjassa kerrotaan väkivaltaisista intiaanisodista, päättyen Wounded Kneen massamurhaan, ja siitä miten melkein kaikki intiaaniheimot hävitettiin kokonaan. Olisiko sopivampaa puhua kansanmurhasta? Tämä kirja on täynnä petettyjä lupauksia ja verilöylyjä. Ääneen pääsevät suuret päälliköt, kuten Istuva Härkä, Geronimo, Punainen Pilvi ja Hullu Hevonen, jotka olivat huolissaan heimojensa tulevaisuudesta, yrittivät puolustaa oikeuksiaan maahansa, kulttuuriinsa ja elintapaansa, solmia rauhaa ja lopulta käydä sotaa uudisasukkaiden kanssa.

"Ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani." - Kenraali Sheridanin sanoista hioutunut amerikkalainen aforismi

Tämä kirja tuntui niin hullulta. Miten pienestä monet verilöylyt saivat alkunsa, miten ahneita uudet tulokkaat olivat kullan ja rikkauksien perässä... Ihmishenget eivät merkinneet mitään, kunhan saa kaivaa kultaa jossain ja ilmaista maata itselle. Ja minua aina jaksaa ihmetyttää miten julmia ihmiset ovat voineet olla ja ovat edelleen toisilleen. Tässä kirjassa tosiaan kuvataan intiaaniheimojen ja kylien, myös naisien ja lapsien, kokemia verilöylyjä yksityiskohtaisesti ja se on julmaa luettavaa, en suosittele siis kovin herkille. Dee Brown perustaa kirjansa tiedot aitoihin arkistoista löytyneisiin dokumentteihin. Toki kirjoissa mainitaan myös ne uudisasukkaat ja kenraalit, jotka vastustivat intiaanien julmaa kohtelua, mutta heitä ei juurikaan ylemmillä tahoilla kuunneltu, valitettavasti.

Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen antaa tärkeän näkökulman Yhdysvaltojen historiaan. Yhdysvaltojen intiaaniheimot kohtasivat saman karun kohtalon kuin monet muutkin alkuperäiskansat Etelä- ja Keski-Amerikassa kokivat eurooppalaisten kynsissä. Inkat, Atsteekit, Mayat... HBO:lta ilmestyi tähän kirjaan perustuva, monta Emmy-palkintoa voittanut tv-elokuva vuonna 2007. Se olisi kyllä mielenkiintoista nähdä. Kirjan alakuloinen kansikuva heijastelee omalla tavallaan intiaanien kokemaa kohtaloa.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Viimeaikaisia kirjaostoksia


Hyvä puoli säännöllisissä tuloissa (näin opiskelijaelämäköyhäilyn jälkeen...) on se että kirjakaupasta voi jopa ostaa jotain! Ihanaa. 💕 Tällä kertaa päätin hyödyntää kirjakaupan pokkaritarjousta ja ostin muutamat Outlander-pokkarit ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan. Vähän häiritsee, kun nyt hyllystä löytyvissä Outlander-kirjoissa on muutamaa eri kansikuvasarjaa, yksi on kovakantinen ja loput pokkareita, mutta oh well. En voinut vastustaa tarjousta. Nämä kuvan pokkariversiot ovat minun mielestä niitä kauneimpia.

Kirpparilta mukaan tarttui Kristiina Lähteen Joku on nukkunut vuoteessani mahdottoman kauniin kansikuvansa ansiosta. Hararin kirja säväytti minua niin, että sekin täytyi saada omaan hyllyyn.

Kirjakaupassa oli kyllä vaikea tehdä valintoja, kun niin monia mielenkiintoisia uutuuksia olisi ollut tarjolla, ja pokkarihyllystä löytyi monen monta klassikkoa, jotka olisin halunnut hyllyäni koristamaan, mutta tällä kertaa nämä tarttuivat matkaan. Pitää mennä seuraavana palkkapäivänä uudestaan. 😄

***

Nämä kirjat siis löysivät tiensä hyllyyni:

Diana Gabaldon: Sudenkorento
Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia

Sudenkorento ja Sapiens on tullut luettua aikaisemmin ja muut ovat uusia tuttavuuksia.

torstai 14. syyskuuta 2017

Diana Gabaldon: Tuliristi (Matkantekijä #5)


Gabaldon, Diana: Tuliristi
Gummerus, 2006. 1320 s.

Dodii, johan tämä urakka tuli päätökseen! Tämän elementtiharkon lukemisessa menikin melkein kolme kuukautta, aloitin Tuliristin nimittäin ensimmäisen kesämaratonin yhteydessä kesäkuussa. Vaikka kirjan lukemisessa vierähti tovi, tämä ei silti ollut huono lukukokemus millään tapaa. Gabaldon, tuo historiallisen romaanin kuningatar, onnistui jälleen kerran punomaan yhteen mielenkiintoisen aikamatkan 1700-luvulle, tällä kertaa Pohjois-Amerikkaan. Tuliristi on Matkantekijä-kirjasarjan viides osa.

Claire ja Jamie sekä Brianna ja Roger asuvat Fraserin harjulla, syrjäisessä paikassa Pohjois-Carolinassa. Sotaa he eivät pääse pakoon täälläkään: eletään 1770-lukua ja ilmassa alkaa puhaltaa Yhdysvaltain vapaussodan tuulet, ja Claire tietää hyvin kumpi puoli sen tulee voittamaan.

Romaani on vähän yli 1300 sivua pitkä, ja tarinaa siinä totisesti riittää. Clairen ja Jamien elämä ei ole helppoa 1700-luvulla, kun lääkkeitä ja parannuksia ei ole olemassa joka tautiin, haavat ja käärmeenpuremat voivat olla kohtalokkaita, ja kaikki täytyy valmistaa alusta alkaen itse. Gabaldon kuvaa mielestäni hienosti (kuten aina) kyseistä aikakautta; luontoa, ihmisiä ja ylipäätään elämistä tuolloin.

Tarinassa on paljon vanhoja tuttuja hahmoja, mutta myös talo täynnä uusia tuttavuuksia. Lapsia juoksee pitkin poikin, häitä ja ristiäisiä vietetään, Fraserin harjulta matkustetaan milloin mihinkin. Tapahtumaa tässä kirjassa kyllä riittää, mutta ennen kaikkea tämä tuntuu johdannolta seuraavaan osaan, jossa sota on varmastikin jo suuremmassa roolissa (luulisin). Vaikka kirja tuntuu rönsyilevän sinne tänne, niin lopulta muutamat langanpäät solmitaan yhteen ja kiinnostavia avoimia kysymyksiä jää jatko-osaa varten.

Kaiken kaikkiaan tämä ei noussut minun lemppariksi Matkantekijä-sarjasta, muihin osiin verrattuna tapahtumat eivät olleet yhtä dramaattisia ja mieleenpainuvia. Gabaldonin tekstiin on kuitenkin mukava uppoutua, ja on ihana aina päästä seuraamaan taas Clairen ja Jamien elämää.

Jos olet historiallisten romaanien ystävä, eikä romantiikkakaan haittaa sinua, niin tartu ihmeessä tähän kirjasarjaan! 💜

lauantai 9. syyskuuta 2017

Ihanat Bookstagram-tilit

Yöpöydän kirjat ja Ikuinen lukutoukka -blogit innostivat minuakin listaamaan lemppari kirjainstagram-tilejäni. Tosi monet ottaa kauniita ja luovia kirjakuvia, ja tässä on vain muutamia joita seuraan:























Ihania ja inspiroivia kirjatilejä löytyy Instagramista vaikka kuinka monta! 💕 📚
Näistä tulis hienoja sisustusjuttuja, tauluja yms. Vink vink, pientä bisnesideaa kaikille innokkaille kirjakuvaajille. 😜

torstai 7. syyskuuta 2017

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu ja Hanhiemon iloinen lipas



Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen satupuu
WSOY, 1956. 47 s.

Tämä Kirsi Kunnaksen klassikkoteos, ihastuttava ja leikkisä lastenlorukokoelma vuodelta 1956 sopii hienosti Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteen toisen kierroksen aloittajaksi. Tämä oli mukavan lyhkäinen ja tunnelmallinen lukupala näin vapaapäivän aamuun.

Tiitiäisen satupuun hauskoissa loruissa seikkailee siilit, peikot, menninkäiset, lapsoset ja lemmikit, muurahaiset, papukaijat ja kaikenlaiset olennot. Maija Karman kuvitus tuo lorujen tapahtumat henkiin ja sopii kirjaan oikein kivasti. Pelkästään vaaleanpunaisen ja mustan värin käyttö vaikutti tosin erikoiselta ratkaisulta, olisin ehkä kaivannut sekaan paria muutakin väriä (kuten kansikuvassa on). Mutta tämä on ollut Karman taiteellinen näkemys, joten annettakoon se anteeksi...

Suurin osa loruista oli minulle tuntemattomia, mutta muutama kyllä nimeltä tuttuja: Metsähiisi, Aa aa lapsoseni, Tiitiäisen tuutulaulu, Herra pii poo sekä Ville ja Valle. En tiedä missä nämä ovat tulleet vastaan, tai olenko joskus ihan pienenä lukenut kirjaa, mutta lorut itsessään eivät ainakaan olleet jääneet mieleen.

Kunnas, Kirsi:
Hanhiemon iloinen lipas
WSOY,  1974. 120 s.
Luulin aluksi, että tämä oli mun ensikosketus Kirsi Kunnaksen kirjallisuuteen, kunnes tajusin, että meiltähän löytyi aikoinaan kotoa tämä Hanhiemon iloinen lipas -lorukirja, jota luin pienenä useinkin. Nyt vasta tajusin, että tämä oli Kunnaksen kirja... Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tämähän sopii myös mainiosti tähän lukuhaasteeseen. Kipaisin lähikirjastosta hakemassa kirjan ja nämähän ovat kans aivan ihania loruja. Värikkäät kuvat ovat myös painuneet hyvin mieleen.

Hanhiemon iloisessa lippaassa on pieniä loruja ja runoja, jotka perustuvat vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheisiin. Kirjan on iloisin värein kuvittanut Feodor Rojankovski.

Erityisesti loru Elli ja hämähäkki on jäänyt mieleeni:

Näetkös pikku Elliä:
                         hän syö kauravelliä
ja ihan yht'äkkiä
                     pelästyy hämähäkkiä,
jolla oli pelkästään
              ikävä olla yksinään
ja siksi tuli katsomaan
                        mitä söi Elli tuolillaan.


Ihania ovat molemmat lorukirjat. Näille loruille varmasti lapset nykyäänkin lämpenisivät, sen verran lapsenmielisiä ja leikkisiä kun ovat. 💕

Osallistun näillä kirjoilla Ajattomia satuja ja tarinoita 2 -lukuhaasteeseen.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...