torstai 7. syyskuuta 2017

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu ja Hanhiemon iloinen lipas



Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen satupuu
WSOY, 1956. 47 s.

Tämä Kirsi Kunnaksen klassikkoteos, ihastuttava ja leikkisä lastenlorukokoelma vuodelta 1956 sopii hienosti Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteen toisen kierroksen aloittajaksi. Tämä oli mukavan lyhkäinen ja tunnelmallinen lukupala näin vapaapäivän aamuun.

Tiitiäisen satupuun hauskoissa loruissa seikkailee siilit, peikot, menninkäiset, lapsoset ja lemmikit, muurahaiset, papukaijat ja kaikenlaiset olennot. Maija Karman kuvitus tuo lorujen tapahtumat henkiin ja sopii kirjaan oikein kivasti. Pelkästään vaaleanpunaisen ja mustan värin käyttö vaikutti tosin erikoiselta ratkaisulta, olisin ehkä kaivannut sekaan paria muutakin väriä (kuten kansikuvassa on). Mutta tämä on ollut Karman taiteellinen näkemys, joten annettakoon se anteeksi...

Suurin osa loruista oli minulle tuntemattomia, mutta muutama kyllä nimeltä tuttuja: Metsähiisi, Aa aa lapsoseni, Tiitiäisen tuutulaulu, Herra pii poo sekä Ville ja Valle. En tiedä missä nämä ovat tulleet vastaan, tai olenko joskus ihan pienenä lukenut kirjaa, mutta lorut itsessään eivät ainakaan olleet jääneet mieleen.

Kunnas, Kirsi:
Hanhiemon iloinen lipas
WSOY,  1974. 120 s.
Luulin aluksi, että tämä oli mun ensikosketus Kirsi Kunnaksen kirjallisuuteen, kunnes tajusin, että meiltähän löytyi aikoinaan kotoa tämä Hanhiemon iloinen lipas -lorukirja, jota luin pienenä useinkin. Nyt vasta tajusin, että tämä oli Kunnaksen kirja... Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tämähän sopii myös mainiosti tähän lukuhaasteeseen. Kipaisin lähikirjastosta hakemassa kirjan ja nämähän ovat kans aivan ihania loruja. Värikkäät kuvat ovat myös painuneet hyvin mieleen.

Hanhiemon iloisessa lippaassa on pieniä loruja ja runoja, jotka perustuvat vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheisiin. Kirjan on iloisin värein kuvittanut Feodor Rojankovski.

Erityisesti loru Elli ja hämähäkki on jäänyt mieleeni:

Näetkös pikku Elliä:
                         hän syö kauravelliä
ja ihan yht'äkkiä
                     pelästyy hämähäkkiä,
jolla oli pelkästään
              ikävä olla yksinään
ja siksi tuli katsomaan
                        mitä söi Elli tuolillaan.


Ihania ovat molemmat lorukirjat. Näille loruille varmasti lapset nykyäänkin lämpenisivät, sen verran lapsenmielisiä ja leikkisiä kun ovat. 💕

Osallistun näillä kirjoilla Ajattomia satuja ja tarinoita 2 -lukuhaasteeseen.


2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...