keskiviikko 16. elokuuta 2017

Miss Potter (elokuva 2006)

Tässä oli vasta muutama vapaapäivä putkeen, mikä tuntui ihanalta luksukselta kiireisen kesän jälkeen, vähän niin kuin minilomalta jo. Vietin nämä päivät elokuvien ja kirjojen parissa mukavan rauhallisissa merkeissä. Luin keväällä Ajattomia satuja ja tarinoita -haasteeseen (joka jatkuu Yöpöydän kirjat -blogissa, vink vink 😆) Beatrix Potterin ihastuttavan satukokoelman Petteri Kaniinin satumaailman. Huomasin sitten että C Morelta löytyykin Potterista kertova elokuva, niin pakkohan tämä oli katsoa.

Kuten yllä tuli jo mainittua, Miss Potter kertoo rakastettujen klassikkosatujen kirjoittajan Beatrix Potterin (Renée Zellweger) tarinan. Elokuvan keskiössä on tietysti hänen taiteilijan uransa satujen kirjoittajana ja kuvittajana, sekä hänen ystävyytensä ja kihlauksensa kustantannustoimittajan Norman Warnen (Ewan McGregor) kanssa. Elokuvassa päästään myös kurkkaamaan takaumien kautta Potterin lapsuuteen, kerrotaan hänen tekemästään työstä ympäristönsuojelun hyväksi ja ylipäätään hänen rakkaudestaan maaseutua kohtaan, sekä kuvataan hänen turbulenttia suhdetta vanhempiinsa (äitiinsä).

Mielestäni tämä oli ihastuttava, koskettava ja hienosti toteutettu henkilökuvaus Potterista. Hänen mielikuvituksensa ja lapsenmielisyytensä kuvattiin hauskalla tavalla, kun kirjoista tutut piirrokset heräävät henkiin. Tunnelma, lavastus, puvustus ja kaikki muukin on leffassa kohdillaan. Englannin maaseutumaisemat nousivat kauniisti esiin, samoin kuin 1900-luvun alun Lontoon kaupunkimaisema kirjakauppoineen ja puistoineen.

Jos haluat tutustua Potterin hienoon elämäntarinaan, suosittelen tätä leffaa! Mutta kannattaa poimia nenäliinat valmiiksi...

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Grimmin sadut: Persiljainen

Persiljainen Johnny Gruellen kuvittamana
On Satusunnuntain ja Grimmin satujen aika taas jälleen kerran, pienen tauon jälkeen. Olen edelleen menossa ensimmäisessä satukirjassa nimeltään Ruusunen. Tällä kertaa tuli luettua Grimmin satu nimeltä Persiljainen, jonka nimi ei sanonut minulle mitään, mutta pari kappaletta luettuani tajusinkin, että tämähän on Tähkäpää! Tarina on minulle tietysti lapsuudesta tuttu, mutta yksityiskohtia en enää muistanut.

Ainoa miinuspuoli näissä Tammen satukirjoissa on se, että kuvitus on vähän tympeähkön mustavalkoista, mikä ei varmasti vetoa lapsiin (tai minuun :D) hirveän hyvin. Näissä kirjoissa on käytetty saksalaisen Otto Ubbelohteen vuonna 1907 tekemää kuvitusta. Halusin siis etsiä tarinasta tehtyä värillistä kuvitusta tähän jutun oheen: Johnny Gruelle on amerikkalainen kuvittaja, joka on kuvittanut vuonna 1914 julkaistun Grimm's Fairy Tales -kirjan.

Sadussa mies ja nainen näkevät, että naapurissa korkean muurin takana kasvaa rehevä puutarha. Ainoa ongelma vaan on, että siellä asustaa pelottava noita. Mutta vaimo himoitsee puutarhassa kasvavaa persiljaa niin, että miehen on lopulta pakko mennä sitä hakemaan. Eräällä persiljanhakureissulla mies törmääkin noitaan, joka vihoissaan sättii miestä. Mutta kun hän kuulee kuinka vaimo rakastaa persiljaa, hän lupaa pariskunnalle sitä loputtomat määrät, jos saa vastalahjaksi heidän lapsensa.

Kun pariskunnalle sitten syntyy heidän hartaasti toivomansa lapsi, noita käy hakemassa sen itselle. Kun tyttö täyttää kaksitoista, noita lukitsee hänet korkeaan torniin, johon kiipeää vierailulle aina tytön paksua palmikkoa pitkin. Noita kävelee tornin alle ja huutaa:

"Persiljainen, tyttöni, 
laske alas hiuksesi."

Tämän huudon sitten kuulee eräs nuori kuninkaanpoika, joka on ohikulkumatkalla. Hän päättää myös kiivetä Persiljaisen hiuksia pitkin torniin, jolloin poika ja Persiljainen salassa ystävystyvät.

Noh, tähän asti kaikki kuulosti tutulta, paitsi persiljan syönti kuulosti vähän oudolta syyltä antaa oma lapsi pois, mutta ok. Se oli varmaan noituutta. :')

Sitten kun kuninkaanpojan ja Persiljaisen salaisuus paljastuu noidalle, hän leikkaa tytön palmikon pois ja heittää Persiljaisen keskelle korpea elämään yksin karua elämää. Hän päättää huijata kuninkaanpoikaa laskemalla leikatun palmikon alas. Kuninkaanpoika kiipeää sitä pitkin ylös, ja kun hän tajuaa mitä Persiljaiselle on tapahtunut, hän joutuu suunniltaan ja putoaa tornista alas okaiden keskelle. Okaat puhkovat hänen silmänsä ja kuninkaanpoika joutuu tarpomaan sokeana erämaassa niin kauan, kunnes törmää siellä Persiljaiseen ja tämän synnyttämiin kaksosiin. Hän vie heidät valtakuntaansa, joten lopulta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Aloin sitten miettimään, että miten tarina oikein loppui uudemmissa Tähkäpää-saduissa? Kuninkaanpojan eli prinssin silmät eivät kait sentään puhkoutuneet tai Tähkäpää joutunut erämaahan? Muistan nähneeni tästä lapsena ainakin yhden barbiversion ja jokunen vuosi sitten telkkarissa pyöri myös joku animaatioleffa tästä sadusta.

Satusunnuntaina käyn läpi Tammen Grimmin sadut I, II ja III (v. 1999) kirjoja, jotka sisältävät 200 + 1 alkuperäisversioita kunnioittavaa Grimmin satua.


perjantai 11. elokuuta 2017

Ainutlaatuiset kartat - Maailma kartantekijöiden silmin


Brotton, Jerry : Ainutlaatuiset kartat - Maailma kartantekijöiden silmin
Readme.fi, 2016. 256 s.

Näin yks päivä kirjakaupassa tällaisen kiinnostavan kuuloisen kirjan, ja ajattelin katsoa, että löytyykö sitä Oulun kirjastosta - ja löytyihän se! Olen monesti ihmetellyt etenkin vanhoja karttoja ja niissä näkyviä jos minkälaisia kuvia, ja tässä kirjassa niihinkin pureudutaan syvällisemmin.

Ainutlaatuiset kartat esittelee vuosituhansien aikana tehtyjä merkityksellisiä karttoja ympäri maailman, ja kertoo jokaisen tarkoituksesta yksityiskohtaisemmin: Millaisia kulttuurisia, uskonnollisia, tieteellisiä ja historiallisia kuvia ja tarkoituksia niistä löytyy, miten ne ovat syntyneet, kuka ne on tehnyt ja mihin tarkoitukseen niitä on aikanaan käytetty. Karttoja löytyy aina kunnianhimoisista koko maailmaa kuvaamaan pyrkivistä kartoista eri kaupunkeja, maita ja tähtitaivasta kuvaaviin karttoihin. Jotkin hyvin vanhat kartat ovat hämmästyttävän tarkkoja, kuten esimerkiksi tämä Venetsiaa kuvaava kartta vuodelta 1500:


Tämä oli minusta oikein hyvin tehty tietokirja, joka on täynnä mielenkiintoista yksityiskohtaista tietoa. Tykkäsin siitä miten simppelillä kaavalla tämä on tehty: Ensin on iso kuva kartasta ja hieman yleistä tekstiä siihen liittyen, sitten joko seuraavalla aukeamalla tai sivulla on zoomattu kartan erinäisiin kohtiin ja niitä selitetään kuvateksteissä tarkemmin. Sitten siirrytään jo seuraavaan karttaan ja niin edelleen. Tykkään tietokirjoista joissa on paljon kuvia. 💜

Kirja tarjoaa taas yhden kiinnostavan näkökulman eri kulttuureihin, tieteen ja taiteen kehitykseen ja ylipäätään siihen, millaisena maailma on eri aikoina ja eri paikoissa nähty. Suosittelen erityisesti kaikille maantieteestä, kulttuureista tai muuten vain historiasta kiinnostuneille! 😊🗺🔍

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Genius (elokuva 2016)



Tuossa menneenä viikonloppuna tuli katsottua tällainen leffa kuin Genius vuodelta 2016. Se perustuu tositapahtumiin ja kertoo muun muassa Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kanssa työskennelleestä kustannustoimittajasta Maxwell Perkinsistä, ja hänen työsuhteestaan (ja ystävyydestään) kirjailija Thomas Wolfen kanssa.

Elokuvan alussa Perkins saa työpöydällensä pitkääkin pidemmän käsikirjoituksen, johon hän uppoaa totaalisesti. Hän päättää julkaista kirjan, ja näin alkaa vuosia kestänyt työsuhde hyvin tuotteliaan ja runollisen kirjailijan Thomas Wolfen kanssa. Myrskyjä ja haasteita tämän parivaljakon ystävyydestä ei ainakaan jäänyt puuttumaan. Dramaattinen Wolfe ja rauhallisuuden perikuva Perkins eivät voisi persoonina olla kauempana toisistaan, mutta sen takia heidän suhteensa varmasti toimikin niin hyvin.

Perkinsiä esittää loistavasti Colin Firth ja Jude Law tekee myös hienon roolityön villin ja elämänhaluisen Wolfen roolissa. Muista rooleista löytyy muun muassa Nicole Kidman, Guy Pearce ja Dominic West. Kaikki ovat tässä tosi hyvissä ja mukavan erilaisissa rooleissa kuin missä heitä on totuttu näkemään, ainakin minusta. Pistin myös merkille, että leffaan valikoidut näyttelijät olivat hyvin pitkälle joko brittejä tai australialaisia, mutta hyvin heillä (ainakin minun korvaani) oli amerikkalaiset aksentit hallussa. 👌

Elokuvan 1920-30 -lukujen tunnelma, kirjailijan ja kustannustoimittajan työsuhteeseen kurkistaminen ja kuuluisien kirjailijoiden vilahteleminen ruudulla teki tarinasta kiehtovan. Mutta millainen työ on ihmiselle langennut, kun on kustannustoimittajana löytänyt sellaiset nerot, kuin yllä mainitut kirjailijat, huh. Kaikki hyvin omaperäisiä ja ei ehkä niitä kaikkein helpoimpia yksilöitä... Mutta ainakin Perkinsillä on ollut näkemystä silloin kun monet muut kustantajat lähettivät surutta hylkäyskirjeitä.

Tämän elokuvan jälkeen teki mieli alkaa lukemaan jotain Wolfen kirjoista, mutta niihin taitaa olla melko vaikea päästä käsiksi, suomennoksia niistä ei ainakaan löytynyt. Harmi juttu! Wolfe oli ennen tätä elokuvaa minulle täysin tuntematon nimi, mutta hän vaikuttaisi olleen aikanaan vaikuttava ja uraauurtava hahmo amerikkalaisen kirjallisuuden kentällä.

Thomas Wolfen tuotantoa:

Look Homeward, Angel (1929)
Of Time and the River (1935)
The Web and the Rock (1939)
You Can't Go Home Again (1940)

maanantai 7. elokuuta 2017

Andrzej Sapkowski: Haltiain verta (Noituri #3)


Sapkowski, Andrzej: Haltiain verta
WSOY, 2012. 358 s.
Puolankielinen alkuteos v. 1994

 Haltiat elävät pitkään. Meidän aikakäsityksemme mukaan he ovat lähes kuolemattomia. Heidän silmissään ihmiset olivat jotakin, mikä menee ohi kuin kuivuus, ankara talvi tai heinäsirkkalaumat, mitä seuraa sade, kevät ja uusi sato. He halusivat odottaa.

Olipas jännä palata taas pitkän ajan jälkeen Geraltin seuraan seikkailemaan tähän keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. (Piti tosin vähän kaivella muistia, että mitäs siinä edellisessä tapahtuikaan.) Monella tapaa Sapkowskin luoma fantasiamaailma muistuttaa Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjoja: on ihmisiä, kuninkaita, kuningattaria, haltioita, kääpiöitä, maahisia, puolituisia, velhoja... Kuten myös hyvyyttä ja pahuutta, mutta myös paljon harmaata aluetta, näin ehkä Tolkienin kirjoista poiketen? Muita yhtäläisyyksiä en sitten löytänytkään. Sapkowskilla on hyvin tunnistettava ja omaääninen tapa kertoa tarinaa.

Haltiain verta on kolmas osa Andrzej Sapkowskin noituri Geraltista kertovaa kirjasarjaa. Noiturit ovat mutantteja, joille on eliksiirien ja erinnäisten kokeiden avulla syntynyt yli-inhimillisiä kykyjä, ja he tappavat työkseen ja maksua vastaan ihmisiä uhkaavia olioita. Tässä osassa pari vuotta on vierähtänyt sitten edellisen osan eli Kohtalon miekan tapahtumien. Prinsessa Ciri on tätä nykyä noiturien piilopaikassa Kaer Morhenissa oppimassa noiturien tavoin taistelemaan. Tytössä on kuitenkin ilmennyt sellaisia piirteitä, jotka vaativat Geraltia kutsumaan paikalle pätevän velhon, tällä kertaa Triss Merigoldin. Ikuisesti tyttöä ei voida kuitenkaan noiturien luona piilotella...

Sillä välin muualla maailmassa sota alkaa nostaa rumaa päätään ihmisten ja ei-ihmisten välillä. Pelottavat, oraviksi kutsutut metsähaltiat ovat alkaneet tehdä sissihyökkäyksiä ihmisten hallinnoimille alueille ja kaikkien osapuolten on täytynyt alkaa valita puoliaan. Monet tahot ovat kuulleet Geraltin liikkuneen tytön kanssa, jonka ajatellaan olevan Cintran leijonanpentu, Prinsessa Ciri. Näin ollen Geraltia ja Ciriä etsitään joka puolella, eikä kaikkien tahojen aikeet ole todellakaan hyvät.

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kirja, joka on täysverinen romaani tässä sarjassa. Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka olivat molemmat melkein enemmän novellikokoelmia, jossa tarinoita kerrottiin monta, vaikka toki kaikessa oli aina jokin punainen lanka tapahtumia yhdistämässä. Tässä moista hyppimistä ei ole, vaan tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Toki välillä näkökulmat vaihtuvat esimerkiksi Valvatin, Geraltin ja Cirin välillä.

Tämä on minun lempikirja sarjasta tähän mennessä! Tykkäsin lukea etenkin Cirin näkökulmasta kerrottua tarinaa, hänen ajastaan Nenneken luona ja molempien velhojen Trissin ja Yenneferin huostassa. Sota ja poliittiset juonittelut toivat lisää mielenkiintoa kirjaan, lukija kuulee sodasta tavallaan yhtälailla huhupuheena kuin Geralt ja muutkin, jotka ovat eläneet piilossa. Parin vuoden ajanjaksoa edellisen ja tämän osan välillä valotetaan aina silloin tällöin ja sekin avautuu lukijalle pikkuhiljaa. Sapkowski jättää monestikin asioita lukijalle rivien välistä pääteltäväksi, eikä avaa kaikkea ihan juurta jaksaen.

Sapkowski on tunnettu jouhevasta ja kärkevästä dialogistaan ja sitähän ei tästäkään jäänyt puuttumaan: välillä saatetaan mennä montakin sivua pelkän dialogin varassa. Tarinassa on myös mukavan monipuolinen ja monisävyinen galleria henkilöhahmoja, mistä tykkään aina. (Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin latteat päähenkilöt.) Kirjassa on läsnä myös tuttu kuivahko huumori, mutta muuten tunnelma tuntui jo paljon synkemmältä kuin edellisissä osissa: on uhkaavaa sodan vaaraa, Cirin pelottavia unia ja muutenkin painostava tunnelma. Teemana kaiken takana on muun muassa toisenlaisuuden pelko, luonnon tuhoaminen, sotien järjettömyys...

Loppu jäi melko jännittävään kohtaan ja todellakin kiinnostaisi tietää miten näille hahmoille loppujen lopuksi käy. Minkä puolen kukin valitsee? Suosittelen näitä kirjoja kaikille fantasian ystäville ehdottomasti. 😊

En malttais odottaa sitä Netflixin sarjaa! Äääk!


***

Noituri-sarjassa tähän mennessä ilmestyneet:

Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika
Tulikaste
Pääskytorni
Järven neito
Myrskykausi

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kesä/heinäkuu: mitä tuli luettua


Hullua kuinka nopsaa tahtia tämäkin kesä on mennyt, nyt on jo elokuu! Huh huh. Toisaalta syksy ja talvi ovat mun lemppari vuodenaikoja, joten ei haittaa yhtään. Nyt on kuitenkin aika koostaa vähän lukemisia parilta viime kuulta, kesä-heinäkuussa tuli luettua yhteensä kahdeksan kirjaa:

Kesäkuu:


Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
Janssonin ihka ensimmäinen Muumi-kirja, jossa kuvitus oli erinäköistä kuin mihin on Muumi-fanina tottunut. Mielenkiintoinen lukukokemus silti.


Emily Carroll: Through the Woods
Kauhuromantiikalla maustettu sarjakuva-albumi, jossa kerrotaan monta eri tarinaa. Upea monivärikuvitus!

Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli
Itsenäinen jatko-osa Itämeren Aurille, kiinnostava seikkailu rautakauden Suomessa. Suosittelen kaikille historiallisen romaanin ystäville ainakin!

Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia
Tämä oli aivan mahtava tietokirja ihmislajin historiasta ja kehityksestä. Harari lähestyy aihetta todella monipuolisesti ja kiinnostavista näkökulmista.

Jane Austen: Uskollinen ystävänne - Kootut kertomukset
Hauska kokoelma kirjenovelleja klassikkokirjailijalta. Suosittelen etenkin kaikille Austenin kirjoista tykkääville.

Heinäkuu:


Jenna Kostet: Pikimusta, sysipimeä
Tämä oli mielenkiintoinen lukukokemus, jossa sukelletaan suomalaiseen metsään ja sota-ajan kotirintamalle. Etenkin Ester ja maagisen realismin elementit tekivät kirjasta kiinnostavan.

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Tämä oli Jim Kayn kuvittama versio. Ei ole mun lemppari Potteri, mutta hyvä silti!

Aino Kallaksen kauneimmat runot
Tykkäsin tästä runovalikoimasta yllättävän paljon. Tässä on Kallaksen vanhempaa tuotantoa, jossa näkyy selkeästi sodan ja monien menetyksien tuoma tuska.

Näiden lisäksi olen lueskellut Grimmin satuja, ja niiden parissa aion viihtyä jatkossakin. Kaiken kaikkiaan mieleenpainuvimmat lukukokemukset olivat Hararin kirja, Carrollin sarjakuva-albumi ja Kallaksen runokirja. Kaikista lukemistani kirjoista todella tykkäsin, sillä harvoin jaksan lukea jotain kirjaa loppuun, josta en pitäisi. Niistä keskenjääneistä ei sitten tulekaan tänne kirjoitettua kovinkaan usein.

Mitä on lukusuunnitelmissa lähiaikoina? Aion lukea ainakin loppuun nämä kirjat jotka minulla on nyt kesken: Meresmaan, Gabaldonin, Sapkowskin ja Brontën teokset. Lisäksi aikeenani on lukea ainakin yksi Waltarin kirja: joko Rakkaus vainoaikaan tai Surun ja Ilon kaupunki. Ostin myös Hararin kirjan itselle, joten sitäkin aion lukea uudestaan, mutta tuskin kerron siitä tänne toistamiseen. :D Minulla on myös kirjastosta lainassa Jouko Vahtolan Suomen historia kivikaudesta 2000-luvulle, toivottavasti se on hyvä!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...